Birgitan polku – Lempäälän helmi

Birgitan polku – Lempäälän helmi

posted in: Suomi, Tampere | 12

Kun kerroin tamperelaisille lähteväni patikoimaan Birgitan polulle Lempäälään, sain ihmetystä osakseni. Eikö se luontopolku ole tarkoitettu ala-asteikäisille? 50 kilometrin reitti kuulosti kuitenkin oltetuksena joltain vähän toiselta. Birgitan polku sai meidät kaksi aikuista aika maitohapoille. Päihitimmekö Birgitan polun vai päihittikö Birgitan polku meidät?

Birgitan polku on saanut nimensä Lempäälässä sijaitsevan 1500-luvulla rakennetun Pyhän Birgitan kirkon mukaan. Patikkareitti on erittäin helpostilähestyttävä Tampereelta käsin ja se valittiin vuoden retkeilykohteeksi vuonna 2006. Birgitan polun varrella on useita erinomaisessa kunnossa olevia laavuja ulkohuusseineen ja nuotiopaikkoineen. Pulahtamassakin voi käydä, sillä reitin varrelta löytyy myös järvi- ja lampimaisemaa.

Birgitan polku

Lähde: lempaala.fi (klikkaa tästä interaktiiviseen karttaan)

Reitti on helppo aloittaa monesta eri kohdasta, sillä pysäköintialueita löytyy useamman laavun läheltä. Matkaan pääsee myös paikallislinja-autoilla, joista lisätietoa löytyy kätevästi täältä. Reitti kulkee välillä lähellä asuinalueita ja isojen teiden lähellä sekä jopa oikeastaan Lempäälän keskusta-alueen läpi, joten aivan varmasti jokaisella on mahdollisuus lähteä kiertämään tätä patikkareittiä.

Reitistä tekee monipuolisen ja monelle sopivan myös se, että koko kierrosta ei tarvitse kerralla kiertää, vaan voi valita lyhyempiä pätkiä päiväretkiksi. Pätkät on karttaan merkitty siten, että myötäpäivää mentäessä Kirskaanniemestä Kyynäröön on helppo reitti, Kyynäröstä Hääkivelle keskivaikea reitti ja Siisjärveltä Ammejärvelle vaikea reitti. Meillä oli kunnianhimoisena suunnitelmana kulkea koko 50 kilometrin lenkki kahdessa päivässä ja yöpyä välissä yksi yö laavulla. Suunnitelmissa se tuntui juuri sopivalta. No, ei se ihan niin helppoa sitten ollutkaan.

Birgitan polkuBirgitan polkuBirgitan polku

Ensimmäisenä päivänä jalka kulki kepoisasti. Aloitimme jalkapatikan reitin pohjoispäästä Kirskaanniemestä, joka on suosittu nuotio- ja laavupaikka lähellä Tamperetta. Yllätyin, kun polulla tuli ensimmäisenä vastaan ulkomaalaisryhmä, joka puhui amerikanenglantia. Ihan tuntemattomasta kohteesta ei ole kyse.

Kirskaanniemestä polku vei noin kahdeksan kilometrin päähän Vähä-Riuttaan, jossa pidimme lounastauon. Päivä oli pilvinen ja välillä vähän ripsi vettäkin, mutta ei kuitenkaan haitaksi asti. Hyttysiä oli aivan älyttömästi. Onneksi oli hyttyskarkotetta, mutta hyttysverkkokin olisi pitänyt päässä olla. Vähä-Riutassa hyttysiä ei ollut kuitenkaan niin paljon, kun se sijaitsee järven rannalla, jossa kävi pieni tuulenvire. Lounaan sai nauttia siis lähes ötökättömänä.

Birgitan polku Birgitan polku

Reitillä on paljon pitkospuita. Pitkospuita oli juuri uusittu, vaikka muutamassa kohdassa ne olivatkin vähän lahoja. Reitti on hyvin tasaista ja helppokulkuista. Muutamassa kohdassa oli hieman kivikkoista, mutta tällä ensimmäisen päivän pätkällä nousua ei juurikaan ollut.

Puskassa ei tarvitse tarpeitaan käydä tekemässä, sillä reitiltä löytyy erinomaiset ulkohuussit. Laavujen yhteydessä oli aina erittäin siisti käymälä. Muutamasta tosin oli lukko rikki, mutta eipä tuolla tungosta ollut. Vessapaperia kannattaa kuitenkin kantaa mukana, sillä sitä ei huusseista löytynyt.

Birgitan polku Birgitan polku Birgitan polku

Nuotiokin on helppo pistää pystyyn, kun laavuilta löytyy kuivaa puuta ja kirves (tai tuollainen leka-terä-systeemi kuin kuvassa yllä). Sytkäri vaan messiin, niin notski on äkkiä tulilla. Laavuilta löytyy myös roskikset. Aivan erinomaista luksusretkeilyä!

Yksi mitä kuitenkin jäin kaipaamaan oli juomavesi. Ei tullut vastaan lähteitä, joista olisi voinut täyttää pulloa. Toki lammen vedestä olisi varmasti juomakelpoista saanut, jos olisi halunnut. Me kannoimme kuitenkin juomavedet kotoa mukanamme.

Birgitan polku Birgitan polku Birgitan polku

Majapaikaksi valikoitui lopulta Kyynärön laavu hieman alle 20 kilometrin matkan päässä aloituspisteestämme. Ihan siihen kahteenviiteen ei päästy, koska seuraavalle mahdolliselle laavulle olisi tullut matkaa ainakin 15 lisäkilometriä. Kyynärön laavulla oli mukava viettää iltaa. Seuraamme liittyi hetkeksi perhe, joka oli tullut lyhyelle iltapatikalle edelliseltä parkkipaikalta saakka. Rantaan uiskenteli myös joutsenperhe, jolla taisi olla pesä lähistöllä.

Yön saimme viettää rauhassa keskenämme. Tai no, rauhassa ja rauhassa. Hyttysiä oli jälleen aivan älyttömästi. Onneksi nuotion savu kuitenkin ne karkoitti ja unenpäästä sai kiinni. Aamuyöllä herätessäni nuotio ei enää savunnut, mutta hyttysiäkään ei onneksi ollut. Vielä sai unen päästä kiinni aamuun saakka. Yö oli aika kylmä ja hengitys huurusi, mutta onneksi oli hyvä makuupussi mukana.

Aamulla sai herätä auringon säteisiin. Jo aamuauringon lämpö tuntui ja tiesin, että tästä päivästä tulee kuuma.

Birgitan polku

Sähköjä laavulla ei tietenkään ollut, mutta sepä ei haitannut, kun olin pakannut mukaan Voimapankin varavirtalähteen*. Siispä puhelinkin oli yön aikana latautunut täyteen toimintakykyynsä. Samaan varavirtalähteeseen sai kiinni vielä kaksikin puhelinta. Sain tämän kyseisen varavirtalähteen testiin ja se toimi kyllä tässä tarkoituksessa erinomaisesti. Tämän aurinkokennolla varustetun varavirtalähteen saa mukana tulevalla koukulla kiinni vaikka reppuun, joten se siinä mukavasti kulkee ja samalla latautuu auringon voimasta. Eikä virta heti lopu, vaikkei aurinko paistaisikaan.

Toimintakykyiselle puhelimelle tuli käyttöä, kun laitoimme Google Mapsin ja GPS:n laulamaan. Paljonko olisi vielä matkaa Lempäälään? Jotenkin olimme kuvitelleet, että se tulisi hyvinkin pian vastaan, mutta ei. Polku vain jatkui ja jatkui. Kuuma päivä paahtoi. Meillä alkoi juomavesi loppua.

Lempäälään oli Kyynäröstä noin 15 kilometrin matka. Tuolla välillä ei ole oikein kunnon pysähdyspaikkoja; ei yhtään laavua tai vesistöä. Lisäksi keskivaikea reitti näköjään tarkoittaa sitä, että nousuakin alkaa olla. Ei ollutkaan askel enää yhtä kepeä, kuin edellisenä päivänä.

Birgitan polku

Vihdoin! Lempäälän Lidlin logo, kuin keidas aavikolla. Onneksi se ei ollut kangastus. Lidlissä saimme tankattua vesivarantomme ja herkulteltua paistopisteen uunituoreilla herkuilla ja jäätelöllä. Kyllä muuten maistui.

Lempäälän kupeessa jaksoimme vielä ihmetellä Hääkiveä. Olen tuosta ajanut aikaisemmin ohi ja miettinyt, että mikähän ihme on Hääkivi. Paikanpäältä löytyi kyltti, jossa kerrottiin, että se on rautakautinen polttokenttäkalmisto. Se on kiviröykkiö, johon on aikoinaan siroteltu edesmenneiden vainajien luita, tuhkaa ja esineistöä. Mielenkiintoista muinaisjäännöstöä.

Sitten alkoikin jo olla itse yhtä sekaisin kuin polun viitat.

Birgitan polku

Noin 35 kilometrin kohdalla oli pakko luovuttaa. Kello oli kuusi illalla ja tiesimme, että seuraavaa viittätoista kilometriä, joka oli merkitty karttaan nimellä vaikea reitti, emme enää saman päivän puolella kykenisi loppuun suorittamaan. Ei tämä ihan kahden päivän homma ollutkaan.

Pahalta tuntui, mutta oli pakko jättää Birgitan polku kesken. Luovuttaminen tuntuu kurjalta.

Aikataulujen ja pian alkavan reissukesän vuoksi Birgitan polun loppuosa jäänee elokuun alkuun. Toivottavasti sen silloin ehtisi vielä käydä, sillä jäi pahasti kaivertamaan, millainen tuo loppupätkä on.

Suosittelen Birgitan polkua retkikohteena ehdottomasti. Jos kuitenkin aiot kiertää koko kehän, varaa siihen kolme päivää ja kaksi yötä. Sekä paljon vettä. Hyvä on kuitenkin tietää, että se muonituksen täydentäminen onnistuu kyllä Lempäälässäkin. Päiväretketkin ovat tällä polulla oikein kivoja ja laavuilla on mukava viettää aikaa.

Birgitan polku 1, Lotta 0.

Onko Birgitan polku tuttu?
Oletko kulkenut juurikin tuon viimeisen pätkän?

 

*Voimapankin varavirtalähde on saatu yhteistyön kautta

12 Responses

  1. Tää postaus tuli aivan mahtavaan saumaan! Asun ite Tampereella ja oon juuri miettinyt että olisi kiva lähteä johonkin lähelle vähän patikoimaan, koska itsellä ei ole autoa niin ei mihinkään kovin kauaksi voi lähteä. Tää kuulostaisi kyllä just sopivalta kohteelta! :)

    • Jes! Hyvä että tuli vinkki sopivaan saumaan. Tosiaankin kannattaa käydä patikoimassa – joko koko lenkki tai sitten osittain se. :-)

  2. Koko polku kierretty muutama vuosi sitten, kolmessa päivässä rauhalliseen tahtiin. Mielestäni tylsin pätkä on juuri tuo Kyynärö – Lempäälä väli ja paras tuo mikä sinulta on vielä kiertämättä. Sääksjärvi – Hakkari siis.
    Lasten kanssa tulee käytyä muutaman tunnin retkillä Kirskaanniemessä, Ammejärvellä, Vähä-Riutalla(Taivalpirtti) ja Saarikonmäen laavulla. Talvella käydään hiihtämällä Siisjärvellä paistamassa makkarat.

    • Kuulostaa todella hyvältä tuo kolmen päivän rauhallinen tahti. Meidänkin olisi ehdottomasti pitänyt varata kolme päivää aikaa. Tovottavasti nyt ehtii tuon viimeisen pätkän vielä käydä patikoimassa. Kiva kuulla, että siellä on vielä maisemia luvassa!

  3. Asun lähellä polkua ja tulee liikuttaa siellä melkein päivittäin jalan tai maastopyörällä. Tuo loppupätkä on ehkä polun parasta antia. Siiskukkulalle joutuu ihan nousemaankin ?. Sääksjärven seudulla on tehty keväällä aika paljon hakkuita ja Ammejärven laavun ympäristö on nyt aika ankeeta. Kaitajärven laavu poikkeaa hieman pääreitiltä, mutta sinne kannattaa ehdottomasti mennä. Kävellen en ole koko polkua vielä kiertänyt, mutta pyörällä kertaalleen ja on siellä kyllä riittävästi kiviä! ? Mukavaa kesää ja toivottavasti pääset kiertämään loputkin!

    • Toi onkin kiva että pääsee noin nopeasti noille poluille omalta kotipihalta! :-) Mä vähän arvelinkin, että tuossa mahtaa olla nousua tuossa loppupätkällä… Ei oltais millään jaksettu samana päivänä. Mutta vielä tässä on kesää jäljellä – ehditään! Kiitos, hyvää kesää myös sinulle! :-)

  4. Tämän kiertäminen on ollut mielessä ties kuinka pitkään. Monesti olen reittejä katsellut, mutta vielä on katselun tasolle jäänyt. Vaan ei haittaa että lähiseudulla on tällaisia kohteita vielä käymättä, koska sitten kun se hetki tulee, niin paikalle on helppo lähteä.

  5. Itse olen mennyt tuosta n. kolmasosan, kun osui matkalle kaverin piha – meidän mökki. 28 km kävelyyn kului 8 h ja sen jälkeen tankattiin 16 h päälle kuluneita kaloreita eli ns 24 h retki :-D

    Lempäälän loppupää on kokonaan vierasta eli hyvä vinkki käydä joskus myös siellä.

  6. Itsellä myös ollut suunnitelmissa kävellä tämä joskus! Nyt ihan harmittaa, että on vaan viikko aikaa ennen palvelusta niin ei kerkiä ainakaan mitään yön yli olevaa kierrosta tekemään (ellei yksin lähde ja se on hieman liian jännää), mutta ehdottomasti voisi päiväretken tehdä sopivalle välille. Nyt kun vielä Lempäälään pääsee normibussilipulla niin voisi juurikin katsoa matkan niin, että takaisin tulisi bussilla!

    Onkohan ne jotain Brigitan polun laajempia osia kun Hervannan Suolijärvellä menee myös kylttejä polusta?

    • Tuolla oli matkan varrella kylttejä Suolijärvelle Hervantaan, eli nuo polut yhdistyvät toisiinsa. Siellä Hervannan poluillakin olisi kiva joskus käydä! :-)

Leave a Reply