Kesä japanilaisessa perheessä

Kesä japanilaisessa perheessä

posted in: matkablogi | 8

Sateinen syyspäivä vie ajatukset muistoihin. Välillä on mukava lueskella vanhoja matkakertomuksia ja noina hetkinä sitä todellakin osaa arvostaa sitä, että on tullut blogia kirjoiteltua jo vuosia. Monet kommellukset ja ilon hetket olisivat muuten saattaneet kadota mielen syvyyksiin.

Palataanpa ajassa reilut kuusi vuotta taaksepäin kesään 2008. Tuolloin Lotta 21v asui ensimmäistä kertaa Japanissa. Olin matkustanut Japaniin kavereiden kanssa jo kaksi kertaa aiemmin, mutta tällä kertaa nousin lentokoneeseen yksin. Edellisenä kesänä tekemällämme Japanin matkalla olin saanut kuulla mahdollisuudesta viettää kesä kielikoulussa ja isäntäperheessä Kiotossa. Valmistelin matkaa vuoden ja odotin innolla isäntäperhetietoja, jotka sain noin kuukautta ennen kielikoulumatkaani.

Heinäkuun alussa saavuin kostean kuumaan Kiotoon. Kielikoululla tapasin muita kesäkurssille ilmoittautuneita ja odotimme jännittyneinä sitä hetkeä, kun isäntäperheemme meitä tulisi noutamaan. Lopulta iloinen ja nuorekas päälle kuusikymppinen isäntäperheeni äiti tuli minut hakemaan ja matkasimme metrolla Kioton laitamille, vuoren toiselle puolelle Yamashinan kaupunginosaan.

japan2008 089 japan2008 090 japan2008 025

Perille päästyäni selvisi, että perheellä oli kaksi asuntoa muutaman minuutin kävelymatkan päässä toisistaan. Äiti ja isä asuivat toisessa ja isäntäperheeni sisko, kolmekymppinen Yukiko, toisessa. Minä tulisin asumaan Yukikon kanssa tässä ihanassa japanilaistyylisessä asunnossa. Huoneessani oli pehmeä tatamilattia, kirjoituspöytä, liukuovet ja kaapista iltaisin lattialle levitettävä futon-patja. Olin ihan haltijoissani.

Illallisen ja aamiaisen nautimme, äidin valmistamana, äidin ja isän kotona. Isää näin harvoin, sillä vaikka hän olikin jo eläkkeellä, teki hän silti töitä. Lisäksi hän oli erittäin ujo. Istuimmekin yleensä aamiais- ja illallispöydän ääreen kolmisin.

japan2008 081 japan2008 170 japan2008 332

Aamiaisella oli yleensä tarjolla paputahnapohjaista kasvismisokeittoa, riisiä ja venyviä nattō-papuja. Joskus tarjolla oli myös jugurttia ja hedelmiä tai paahtoleipää. Isäntäperheeni äiti on buddhalainen kasvissyöjä (kasvisruokavalio jonka lisänä kalaa), joten ruoka oli kasvispainotteista. Joskus tarjolla oli myös liharuokaa. Yleensä söimme illallista keittiönpöydän ääressä, mutta toisinaan myös olohuoneessa matalan pöydän ääressä lattialla istuen.

Arkisin kävin koulua ja vietin aikaa koulukavereiden kanssa myös koulun jälkeen, yleensä karaokessa, pelihalleissa tai nähtävyyksiä katsellen. Perjantai-iltaisin istahdimme piknikille ja kaljoittelemaan muiden paikallisten nuorten tapaan Kamogawa-joen rannalle.

japan2008 395 japan2008 433

Viikonloppuisin vietin aikaa isäntäperheeni kanssa. Välillä Yukikon kanssa kaksin, äidin kanssa kaksin tai sitten kolmisin. Yukikon kanssa kävimme mm. klassisessa konsertissa, patikoimassa vuorilla ja katselemassa nähtävyyksiä. Kolmisin vierailimme parissa matsurissa, eli kesäfestivaalilla. Äidin kanssa patikoimme kaksin vuorilla, aivan upeissa paikoissa. Äiti vei minut myös ystävänsä luokse opiskelemaan teetaidetta.

japan2008 101 japan2008 213 japan2008 218 japan2008 285 japan2008 287 japan2008 306 japan2008 417

Naapurustossamme asui paljon lapsia, joihin törmäsin monesti koulusta kotiin tullessa. Lapset tulivat monesti juttusilleni ja höpötimme pitkät pätkät heitä kiinnostavista aiheista, kuten Pokemonista tai mutakakkujen tekemisestä. Tuolloin opin, että Pokemoneilla on eri nimet japaniksi kuin suomeksi/englanniksi ja yhteisen pokemon-kielen löytäminen otti aikansa.

japan2008 414

Asuin isäntäperheen luona kuukauden ajan ja tuona aikana opin erittäin paljon japanilaisesta kulttuurista ja kielestä, erityisesti ihanasta Kioton murteesta. Tänä päivänä oma japanin kieleni on sekoitus standardijapania ja Kioton murretta. Yleensä se Kioton murre nousee vahvemmin esiin erityisesti isäntäperheen kanssa keskusteltaessa. Tänäkin päivänä tapaan yleensä vähintään isäntäperheeni siskon, joka muuten meni kuukausi sitten naimisiin(!), kun vierailen Kiotossa.

Kokemus oli uskomattoman ihana ja rakastuin tuolloin Japaniin yhä enemmän. Sille tielle on jääty, eikä Japanista (ja Kiotosta) voi saada tarpeekseen.

japan2008 465 japan2008 469

8 Responses

  1. Varmasti aivan mieletön kokemus :). Kiitos, että kerroit tästä!

  2. Ihania muistoja! Joskus on kyllä tosi kivaa muistella menneitä ja kerrata vanhoja juttuja. Tulipas hyvä mieli tästä postauksesta :)

  3. Minua on aina mietityttänyt, mikä saa paikalliset ihmiset lähtemään host-perheiksi, erityisesti noin aktiiivisiksi ja hyviksi, että panostetaan paljon paikallisen kulttuurin avaamiseen. Kysyitkö oman host-perheesi motiiveja?

    • Kiitti kommentista Jenni! :-)

      Kysyin tuota isäntäperheeltäni ja äiti vastasi, että tämä on hänen eläkepäiviensä harrastus. Hänellä on ollut paljon ulkomaalaisia opiskelijoita asumassa kotonaan ja hänellä oli jopa sellainen lehtiö, johon hän piirsi kaikista kuvan, myös minusta. Hän on lisäksi päässyt matkustamaan turvallisesti maailmalla, kun siellä on nyt tuttuja. Kävivät myös meillä kylässä. :-)

      Isäntäperheen sisko on tykännyt opiskella englantia ulkomaalaisten opiskelijoiden kanssa ja hän tykkää oppia länsimaalaisista kulttuureista. Eikä pahakseen ole hänkään pistänyt, että on päässyt maailmalla reissaamaan ja asumaan paikallisissa perheissä. :-)

  4. Mä muistan kuinka sen lisäksi että unelmoin vaihto-oppilasvuodesta että siitä, että meille olis muuttanut joku vaihto-oppilas tai kielikurssilainen :) Sen takia ehkä lähdin mukaan aina kaikkiin koulun ulkomaan juttuihin!

    Emmi L.
    http://happyfeetingblogi.blogspot.com

    • Kiitti kommentista Emmi! (-: Mä oon haaveillut kielikursseista ja muista ihan nuoresta pitäen, joten ihanaa, että pääsin tuollaisen kokemaan. Haluan lisäksi ehdottomasti meille vaihtarin asumaan vielä jossain vaiheessa (kunhan muutamme joskus isompaan kämppään). :-)

Leave a Reply