Kun tapasin sulttaanin tyttären ja jouduin luteiden syömäksi

Kun tapasin sulttaanin tyttären ja jouduin luteiden syömäksi

posted in: Indonesia | 48

Olimme ostaneet menolennot Balilta Labuanbajoon ilman sen kummempaa aikataulua sen suhteen, kauanko aikoisimme Labuanbajossa viihtyä. Kolme yötä kylässä kuitenkin oli aivan riittävästi ja päätimme jatkaa matkaa heti, kun komodonvaraanit oli nähty. Mietimme, että lähtisimmekö tutkimaan Floresin saarta vielä tarkemmin, mutta Labuanbajo kylänä oli jo sen verran luotaantyöntävä, että emme sitten lähteneet saarta sen enempää tutkimaan.

Halusimme Indonesian reissulla käydä vielä ehdottomasti Lombokilla. Katsoin lentoja Labuanbajosta Lombokille, mutta hinnat olivat kohonneet noin 150 euroon henkilöltä (Balilta Labuanbajoon maksoimme alle 50 euroa henkilöltä). Eikä Lombokille edes päässyt lentämään suoraan Labuanbajosta, vaan konetta tulisi vaihtaa Balilla. Vähän sahata siis edestakaisin. Olin lukenut netistä, kuinka lautta-bussi-yhdistelmällä pääsisi halvalla noin puolessatoista tai kahdessa vuorokaudessa Labuanbajosta Lombokin suurimpaan kaupunkiin Mataramiin. Eikö se voisi olla ihan hauska seikkailu? Niinpä napattiin aamulautta Labuanbajosta Sumbawan saaren suurimpaan kaupunkiin Bimaan.

Bima

Lautta Sumbawalle lähtee Labuanbajosta joka aamu yhdeksältä. Se, että mihin se Sumbawalla pysähtyy tai mikä on sen lopullinen määränpää, vaihtelee. Kannattaa siis käydä ennakkoon katsomassa aikataulua sataman lipunmyyntitiskillä. Haluamanamme aamuna lautan lopullinen määränpää oli Bali, jonne matka kestäisi kaksi vuorokautta. Sumbawan saarella lautta pysähtyisi Bimassa henkilökunnan mukaan ”joskus siinä iltapäivällä”.

Bima

Kansipaikka Labuanbajosta Bimaan maksoi 80 000 rupiaa (n. 5,50€). Satamaan kannattaa saapua jo ennen kahdeksaa, jotta lippuja varmasti on jäljellä ja jotta pääsee ensimmäisten joukossa astumaan laivaan. Parhaat kansipaikat nimittäin viedään hetkessä. Lisähintaan voi ostaa hytin tai makuupaikan, mutta sisällä laivassa oli todella kuuma ja tunkkaista, joten jos vaan ei sada, niin kannattaa joku varjoisa nurkka tai penkki valloittaa kannelta. Laiva oli pienen ruotsinlaivan kokoinen, mutta ei ihan yhtä fiinissä kunnossa.

Me löysimme kivan nurkkauksen, joka oli aluksi varjossa, mutta lopulta kuitenkin auringossa. Oli kuuma. Auringolta Indonesiassa kannattaa todellakin suojautua, sillä se polttaa ihon hetkessä.

Laivalla monet paikalliset tulivat juttelemaan kanssamme, ja kun yksi uskaltautui kysymään yhteisselfietä, muodostuikin eteen pian jono. Kaikki olivat todella ystävällisiä. Jotkut puhuivat englantia, mutta suurin osa ei. Sotkuista väkeä kuitenkin mahtui laivaan. Kannet olivat pian täynnä roskaa ja ruuanjämiä ja laivasta lensi tasaiseen tahtiin esimerkiksi muovipulloja mereen. Todella surullista katseltavaa. Niin puhdas ja sininen meri. Laivalla oli kylttejä, jotka kielsivät heittämästä roskaa mereen. Olimme Indonesian köyhimmällä alueella, joten kouluttamatonta väkeä laivaan aivan varmasti mahtui. Sellaista väkeä, joka on koko elämänsä heittänyt roskansa minne huvittaa.

Bima

Maisemina sai ihastella paljon avomerta, mutta välillä myös saaria, kuten tämä upea tulivuorisaari juuri ennen Bimaan saapumista. Kerran näin myös laivan vierellä uivan delfiinin ja Antti sanoi bonganneensa pinnassa käyneen merikilpikonnan. Alkumatkasta näimme lentokaloja.

Matka Bimaan kesti lopulta noin kahdeksan tuntia ja saavuimme sinne, kuten aikataulu lupasi, iltapäivällä. Satamassa oli hirveä härdelli. Laiva pysähtyisi Balille matkalla olevan uuden tuttavamme mukaan Bimassa tunnin tai pari. Satama-alueelle syöksyi myyjiä, jotka myivät hedelmiä, naksuja ja tupakkaa. Uusi tuttavamme halusi poistua laivasta ostamaan tupakkaa, sillä se oli laivalla niin kallista. Satama-alueen ulkopuolelle laivamatkustajat eivät kuitenkaan päässeet lähtemään. Eikä myyjien tai lipun ostaneiden lisäksi satama-alueelle päässeet muutkaan. Siitä piti huolen rynnäkkökiväärillä varustettu vartija, jonka ohi satama-alueelta poistuimme.

Bima

Samana iltana seitsemältä olisi lähdössä 12 tunnin yöbussi Mataramiin. Koska meillä ei kuitenkaan ollut kiire, ajattelimme viettää yhden yön Bimassa. Koska miksipä ei. Nappasimme satamasta hevoskärryn Biman ”keskustaan”. Katsoin ennakkoon netistä, että keskustassa olisi pari hotellivaihtoehtoa. Pyysimme hevoskärryä viemään meidät näistä toiseen.

Bima

Bima oli mielenkiintoinen. Todella köyhän oloista, mutta silti hyvinpukeutunutta väkeä näkyi paljon. Kanat ja vuohet kulkivat samalla kadulla hevoskärryjemme kanssa. Hotelli, jossa yövyimme, oli varmaan joskus ollut loistokas, mutta huoneet olivat nyt hyvin kulahtaneita. Vaihdoimme huonetta kaksi kertaa ja lopulta vain tyydyimme kohtaloomme. Ei olisi pitänyt, sillä aamulla herättyäni tyynylläni oli verta. Luteet olivat käyneet illallisella ihollani.

Bimassa ei paljoa tekemistä ole. Kävimme illallisella ja kauppamatkalla ostamassa naksuja ja vettä seuraavan päivän 12 tunnin bussimatkan varalle. Bimassa ei turisteja ole. Paikalliset olivatkin todella kiinnostuneita meistä ulkomaalaisista. Kaupassakin eräs neito tuli pyytämään yhteiskuvaa. Olin aiemmin lukenut netistä, että vain sulttaanin tyttärillä on Bimassa vihreä huivi. Tiedä sitten.

Bima

Jos Labuanbajo oli luotaantyöntävä, ei Bima kovin kauas jäänyt. Olimme siinä uskossa, että busseja lähtisi myös aamulla kohti Lombokia. Todellisuudessa niitä kuitenkin lähti vain iltaisin. Olisi ollut mukava kulkea Sumbawan saaren läpi maisemia katsellen sen sijaan, että joutuisi yrittää nukkumista mutkaisilla teillä läpi tuntemattoman. Illalla päätin sitten vielä tarkistaa, lähteeköhän Bimasta lentoja Lombokille. No sieltähän lähti. Suora 50 minuutin lento alle 50 euroa. Bussimatkan hinta olisi ollut noin 20 euroa. Siinä samassa unohtui sniiduilu ja klikkasin lennot varaten.

Niinpä 12 tunnin bussimatka vaihtui alle tunnin lennoksi. Pientä arjen luksusta, ehdottomasti.

Vaikka Bimasta suoraan lopulta Lombokille lensimmekin, jäi kahden hengen matkan hinta alle sen, mitä se olisi yhdeltä maksanut, jos olisi lähtenyt jo Labuanbajosta lentäen liikkeelle. Olisi jäänyt myös kokematta nämä kaikki seikkailut. Oli aika silmiäavaavaa reissata Indonesian köyhimmällä alueella paikallisväestön kesken ja nähdä sellainen paikka kuin Bima. Tämä matka ei varmasti unohdu hetkessä.

Tässä vielä reissu tallennettuna videolle.

 

Seuraa matkaa Instagramissa, Facebookissa ja YouTubessa.

 

48 Responses

  1. Ihana postaus oli kyllä!:) ja hassua miten oon kuullu just et just indonesiassa tai aasiassa ylipäänsä ihmiset oikeesti pyytää selfieitä sun kanssa etenki jos oot vaalea.. tuntuis jotenki oudolta olla jonkinsortin nähtävyys siellä..:D

  2. Minunkin mielestä tuo on tosi hassua, että porukka haluaa tuntemattoman kanssa yhteiskuvaan. Mitä niillä kuvilla sitten tekee? Mitä niistä hyötyy? :D

    • Joo en tiiä! :-D Kai se on vähän ku jonkun julkkiksen kanssa ottais kuvan, jos ei koskaan oo länsimaalaista nähnyt kuin leffoissa? Niin mä sen ajattelen. Sen perusteella, et mua on kutsuttu Aasiassa jos joksikin julkkikseksi, keneltä en kyllä tosiaankaan näytä. ;-p

  3. Hauska seikkailu!

  4. Kuulostaa ja näyttää hienolta seikkailulta – paitsi ei verisen tyynyn kanssa herääminen… Venyttäisin kyllä itsekin lanttia samaan tyyliin teidän kanssa. : )

  5. Luteet hyi, mutta muuten vau! Aikamoista seikkailua :)

  6. Koska minulle aika on rahaa – valitettavasti vielä lomaillessakin – tulee harvoin matkustettua hitaasti jos nopeampi vaihtoehto on tarjolla. Mutta todella suuret seikkailut odottavat kaltaistasi reissaajaa! Noita luteita tosin suurinkaan seikkailija ei varmasti haluaisi omalla tyynyllään kohdata.

    Pahoitan mieleni niin herkästi luonnon ja eläinten riistosta, että yritän parhaani mukaan pysyä poissa köyhimmistä kohteista. Olisi hirveää katsoa meren roskaamista sivusta.

  7. Herää kysymys, onko muiden kiellettyä pitää vihreää huivia eli voisiko turakainen tehdä kaikkien aikojen kulttuurimokan pitämällä vihreää huivia Bimassa.
    Mitä tulee meren roskaamiseen tai roskaamiseen yleensä, niin minä en voi ymmärtää sellaista käytöstä. Näiden pitäisi tehdä matka Tyynen valtameren muoviroskalautalle nähdäkseen, minne heidän roskansa päätyy tai ainakin yhteiskuvien ottamisen sijasta saada ekovalistusta ja montaa muutakin valistusta.
    Luteet saavat kyllä ihon menemään kananlihalle. Nyt pitää tarkistaa matkatavarat huolellisesti ylimääräisten reissaajien varalta.

    • Mietin itsekin tuota huiviasiaa. Vihreitä tosin ei muita näkynyt, vaikka muita värejä kyllä. Ehkä se olisi tosiaankin kulttuurimoka! Joo, roskaaminen… Aivan älytöntä touhua. Tosiaankin pitäisi sitä valistusta saada. Toivottavasti täällä vielä opitaan.

  8. Mielenkiintoinen seikkailu meneillään. Kuulostaa mahtavalle tavalle matkustaa… siis siinä mielessä, että on vapaus päättää juuri siinä hetkessä minne mennään ja millä, eikä ole kaikki suunniteltu ja aikataulutettu valmiiksi.

    Nuo lutikat ei kyllä kuulu siihen hienoon seikkailuun.. argh! Ne on kyllä todellinen riesa. Toivotaan, että on olleet jotakin muita ötököitä koska pää ei kai ole niiden ensimmäinen ruokalistalla oleva ruumiinosa, ja luultavasti olisit saanut kutiavia paukamoita. Tosin sekin on hyvin yksilöllistä millaisia oireita saa, jotkut ei saa mitään. Niin kuin Stacy sanoi, nyt matkatavarat syyniin sillä ne kulkeutuu helposti mukana paikasta toiseen jos ovat päässeet kassiin munimaan, ja ovet todella hyviä piiloutumaan. Hyi, miks pitää sellasiakin otuksia olla!

    • Se vapaus on kyllä just huippua! Mut joo, lutikkaepisodin jälkeen on vähän tarkemmin katsottu, missä yövytään. Ja tutkittu ne patjat vähän tarkemmin (tähän mennessä olen vain äkkiä vilkaissut patjan alle). Se oli jännä et sitä verta tosiaan oli tyynyllä (se oli semmonen koko sängyn levyinen pitkulainen tyyny), mut löysin reidestäni niitä puremajälkiä ja lopulta lutikan lattialta. Pistettiin kaikki pesuun. Onneksi meillä on tapana pitää laukut kiinni, joten toivottavasti selvittiin pidemmältä episodilta.

  9. Tekee kyllä aina pahaa katsoa, miten roskia heitellään luontoon. Tulin niin vihaiseksi, kun Istanbulissa lautalla joku heitti muovikääreitä mereen.. Typeriä ihmisiä riittää, monissa paikoissa roskaaminen on ihan yleinen tapa. Toi teidän matka vaikutti kyllä aikamoiselta seikkailulta, ehkä ihan hyväkin, että saitte kohtuuhintaiset lennot loppumatkalle. :) Toivottavasti lutikoista ei tule suurempaa ongelmaa eikä niitä jäänyt matkatavaroihin tai vaatteisiin!

    • Ei ole lutikoita sittemmin näkynyt, onneksi. Laukut on onneksi ollut tapana pitää kiinni, sillä täällä päin maailmaa sitä on kaikenlaista muutakin öttiäistä kuin niitä lutikoita. Huoneesta löytynyt torakoiden lisäksi ainakin banaanihämähäkkejä.

  10. Indonesia kuulostaa kovin eksoottiselta! En tiedä olisiko musta seikkailemaan tuonne, mutta kiva lukea matkakertomuksia ja nähdä kuvia. Ja yök luteita. :/

  11. Kun katsoin karttaa postauksen alussa, alkoi tuntua, että tuollainen seikkailu voisi olla upea, mutta tekstiä edetessäni tunin toisiin aatoksiin: seikkailu, ehdottomasti, mutta kuulostaa jotenkin vähän liian epämukavalta. :) Silti ihan oikeasti salaa kadehdin tällaista seikkailumieltä ja asennetta. Haaveilen itsekin joskus vielä matkustavani niin, että oikeasti on vain meno- ja paluuliput ja kaikki muu rakentuisi matkan varrella.

    • Kyllä siinä seikkailussa vaan on sitä jotain! Vaikka välillä olisikin epämukavaa. Toisaalta kyllä ne mukavuudenhaluiset reissutkin sitten aina välillä maistuu makoisalta. :-)

  12. Hih, mulla on Balin reissun jäljiltä jopa yksi uusi Facebook-kaveri :) Se on vähän hassua, koska eihän hän ymmärrä mun päivityksistä hölkäsen pöläystä eikä me oikeastaan edes tunneta, mutta olisi tuntunut tylytä kieltäytyäkään – hän oli siis erään meidän hotellin erittäin avulias työntekijä. Mutta en osaa ottaa pahalla noita aasialaisten selfie-meininkejä, vaikka kyllähän ne välillä ihmetystä herättävät. Vähän epäilen, että varmaan aika moni esittelee meitä uusina valkoisina ystävinään muille. Hauskin oli kun päästiin keväällä eräässä pohjoisthaimaalaisessa kylässä poseeraamaan keski-ikäisten uudenvuoden juhlijoiden kanssa ja heitä oli melkein kymmenpäinen lauma, joista kaikki halusivat tietty omat kuvansa meidän kanssa. Siinä kului tovi jos toinenkin… Yhteistä kieltä ei juuri ollut, mutta voi että he olivat innokkaita ja ystävällisiä :D (Tapauksesta löytyy kuva munkin blogista http://anna270.blogspot.com/2016/05/pratkaretki-naniin-ja-pohjois-thaimaan.html)

    Vähän luulen, että tuo teidän lentomatkaan vaihtaminen oli ihan hyvä homma. 12 tuntia bussissa on kyllä melkoinen rutistus! Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen seikkailu ja oli kiva lukea siitä :)

    • Toi on varmaan aivan totta, että esittelevät niitä selfietä sitten uusina kavereina. No, jos siitä jotain iloa saa niin pieni asia se on itseltään. :-D Mut jos joku haluaa olla oikeasti kaveri, niin miksipä ei! Voisin mäkin alkaa Facebook-kaveriksi, jos joku sitä pyytäisi. Saahan sen sitten pois, jos ei ookaan enää kivaa. :-D

  13. Nyt mennään kyllä vähän kauas meikäläisen matkailusta – yöbusseja ja luteita ja täysiä lauttoja. Balilla en ole vielä käynyt, mutta löytyisikö siellä ”sivistyneempiäkin” tapoja matkustaa? Pakko, muuten jää näkemättä :-)

  14. Hyyi luteet! :c Toivottavasti tosiaan eivät kulkeutuneet matkatavaroihin!
    Hauska lukea kommentteja, miten moni on aavistuksen ’kauhuissaan’ teidän seikkailuista – mie en muista moniakaan ns. tavanomaisia itseni siirtelyä, mutta esimerkiksi 9 tunnin 3 euron yöbussimatka kanan vieressä Boliviassa on jäänyt mieleen, samoin yli 24h yhtämittainen körötys Argentiinassa (ilman kanaa tosin, viinitarjoiluilla!). Siinä hetkessä kun pikkusen kärsii niin jää syvempi muistijälki :D Ei toki välttämätöntä eikä edes toivottavaa kovin usein, mutta silloin tällöin. Mahataudissa matkustamiset sen sijaan on jo mullekin liian ikimuistoisia..

    • Sullekin on kyllä seikkailua jos jonkinmoista mahtunut! Tosi mieleenpainuviahan nää on, ja jos aikaa on (ja rahaa vähän), niin minusta oikein hauskoja seikkailuja. Tai ehkä aika kultaa sit muistot? ;-p

      Joo, kipeenä, varsinkin mahataudissa, reissaaminen on kyllä kamalaa…

  15. Tykkään noista teidän videoista – tosi kivaa katsottavaa! Tietty kun oli eka lukenut postauksen, niin avautu videokin entistä paremmin. Jatkakaa samaan malliin – paitsi hotellihuonevalinnoissa :-D

  16. Indonesia….Noh niin… Kiva paikka,jos on rahaa mitä käyttää, mutta jos ei, niin aikamoisia hirvityksiä löytyy majataloista ja kuljetusmuodoista.

  17. Ikäviä noi luteet! Kannattaa tarkistaa matkatavarat, ettei yllärivieraita ole myös siellä. Hassua joo, miten paikalliset haluavat länsimaalaisten kanssa kuvaan.

  18. Indonesian sisäinen liikenne – uhka vai mahdollisuus? :D Muutaman kerran noita samoja kuvioita läpikäyneenä pystyn niin samaistumaan näihin yllättäviin käänteisiin. Vaatii avointa mieltä ja pitkää pinnaa, sekä valmiutta vaihtaa suunnitelmia lennosta, mutta aina siellä on tavalla tai toisella perille päässyt.

    Tuo merten roskaaminen on kyllä harmillista. Balin ja Lombokin kylissä on kuulemma tapana jättää roskat siihen joen varteen. Ei siis heitetä ihan jokeen saakka, mutta jos ja kun sattuu satamaan, niin siitä ne taianomaisesti katoavat mereen. Ja aallot huuhtovat naapurisaarille järkyttävät määrät muovijätettä. Indonesiassa on monta asiaa rempallaan, mutta jollain kierolla tavalla sympaattinen ja viehättävä paikka silti :)

    • Poissa silmistä, poissa mielestä? Ehkä pienemmillä saarilla asuvat ymmärtävät roskaamisen seuraukset vähän paremmin, kun sitä jätettä tosiaan omaan pihaan ajautuu. Ainakin toivottavasti. Gileillä oli aika hyvin kyllä yritetty minimalisoida muovijäte muutenkin. Monet ravintolat eivät myyneet muovipullovettä, vaan omaa pulloa sai siellä täyttää. Tosi hyvä!

  19. Täällä myös yksi mukavuudenhaluinen. Kuvaamasi reissu ei olisi voinut koskaan olla yksi mun matkapäivistä. Tähän oikeastaan muutenkin tiivistyi monta asiaa, joiden vuoksi en erityisemmin haikaile noille seuduille. Taidan olla pikkuisen tylsä reissaaja.

    • Jokainen reissaa tyylillään ja oman budjetin puitteissa. :-) Kyllä mäkin yleensä aika mukavuudenhaluinen olen, mutta välillä on mukava seikkailla!

  20. Huikeaa kuulla Indonesian tästäkin puolesta, kun tuntuu, että joka puolella on vaan Denpasaria ja Ubudia. Laivamatkat on kyllä parasta, kunhan ei keinuta kovin pahasti! Kannella on huikeaa katsella mereneläviä ja aaltoja ja saaria, niin raikasta ilmaa ei ole kyllä missään.

    • Samaa mieltä, että kunhan ei keinuta pahasti, niin laivamatkustaminen on kivaa. Onneksi suuret laivat yleensä aika tasaisesti kulkevat. :-)

  21. Seikkailulta kuulostaa, hyvässä ja pahassa :) Pääasiassa ajan puolesta ja osaksi toki mukavuudenkin me yleensä valitaan se lentäminen jos vaan mahdollista. Surullista Indoissa tuo roskaamisen määrä, oon kuullut ettei sieltä juuri rantoja ilman roskia löydy. Toivottavasti siihen pian havahduttaisiin enemmän. Seuraavalla Balin reissulla ehdottomasti haluan seikkailla enemmän noilla muilla saarilla! PS. Noi teidän videot on kyllä kivoja!

    • Kiva kuulla, että videot miellyttää! :-) Kannattaa käydä tosiaan ainakin Lombokilla ja Gileillä. Balilta kun niin nopeasti sinne pääsee. :-)

  22. Aika mielenkiintosen kuulonen matkan pätkä! Varmasti silmiä avartava kokemus. :)

  23. Apua rakastan näitä videoita, ihanaa että niitä on mukana niin monessa postauksessa <3 Näitä lisää!

  24. Todellakin hauskoja nuo videot, värittää tuota tekstiä kummasti ;) Taidan olla nykyään liian vanha ja vaativa, nuorempana olisin varmasti kanssa seikkaillut enemmän…

Leave a Reply