Uusi-Seelanti: kun surffasin delfiinien kanssa

Uusi-Seelanti: kun surffasin delfiinien kanssa

posted in: roadtrip, Uusi-Seelanti | 49

Olen aina pelännyt merta. Järvi-Suomen kasvattina sisämaavesistöt ovat tuttuja, mutta meri on ollut suuri ja tuntematon. Päästessäni ensimmäistä kertaa uimaan meressä huulille jäänyt suolainen vesi maistui pahalta. Uisin mieluummin järvessä.

Maailmalla reissatessani olen aika harvoin viettänyt aikaa rantakohteissa ja sielläkin olen vain kahlannut rantavedessä menemättä sen pidemmälle mereen. Mitä jos siellä on meduusoja tai haita? Entä jos astun merisiilin päälle?

Enpä olisi uskonut, että uskaltaisin joskus surffilaudan kanssa mereen aaltojen vietäväksi. Uudessa-Seelannissa ylitin itseni. Ja se oli aivan uskomatonta.

surffasin delfiinien kanssa

Päivä alkoi pilvisenä ja viileänä Curio Bayssa Uuden-Seelannin eteläkärjessä. Olin lukenut Siveltimellä-blogista, että täällä jos missä kannattaisi viettää yö ja täällä olisi mahdollisuus kokeilla surffaustakin. Kun saavuimme Curio Bayn leirintäalueelle näin ilmoituksen, että kurjan sään vuoksi tänään ei järjestettäisi surffikoulua, mutta seuraavan päivän tilannetta ei vielä tiedetty. Kylmä ja sateinen sää ei todellakaan saanut hihkumaan innosta hypätä hyytävään mereen. Mutta jos seuraavana päivänä mahdollisuus koittaisi, uskaltaisinko tarttua tilaisuuteen?

Seuraavana aamuna heräsin aikaisin ja kävin katsomassa, oliko päivälle luvassa surffikoulua. Ilmoituksessa luki, että päivälle luvattaisiin täydellistä surffauskeliä – sopivan kokoisia aaltoja ja auringonpaistetta. Ilmoittautumistaulu oli tyhjä ja siinä arpoessani uskaltaisinko hypätä mukaan muistin Sannan kirjoittaneen blogissaan, kuinka häntä harmitti jäädessään pähkäilemään kannattaisiko kurssille osallistua vai ei, kunnes se olikin täynnä. Tiesin, että asia jäisi harmittamaan, jos en tilaisuuteen tarttuisi. Siispä kirjoitin nimeni ensimmäiseksi tauluun.

surffasin delfiinien kanssa

Taivas selkeni juuri ennen surffikoulun alkua. Koulun edustalle kerääntyi muitakin reissaajia ja kurssi oli kuin olikin varattu täyteen. Lähes kaikki olivat ensikertalaisia, mutta muutama oli surffannut aiemminkin. Sujahdimme märkäpukuihin ja jännittyneenä marssimme kohti rantaa ja siellä meitä odottavia surffilautoja. Nyt mennään!

Opettajana toimi mukava ja rauhallinen vähän vanhempi herra, joka oli varmasti surffannut maailman joka kolkassa, parhailla aalloilla. Avustajanaan hänellä oli japanilainen nuori nainen, joka opetti lapsia hieman sivummassa meidän aikuisporukasta. Ensin kuulimme teoriaa ja kuivaharjoittelimme laudalle nousua rannalla. Helppoa se ei ollut, vaikka aalloilla ei vielä ratsastettukaan. Aika pian pääsimme kuitenkin veteen. Olin ensimmäistä kertaa märkäpuvussa ja yllätyin, kuinka hyvin se suojasi kylmältä merivedeltä. Täällähän on oikein mukavaa!

surffasin delfiinien kanssa

Aallolle nouseminen ei ollut helppoa. Ajoituksen oli osuttava nappiin, jotta aalto veisi mukanaan. Ylös nouseminen oli raskasta ja tasapainon hakeminen haastavaa. En edes tuntenut suolaista vettä huulillani, enkä muistanut pelätä mereneläviä, kun keskityin niin kovasti siihen, että pääsisin aallolle.

Sitten se onnistui – ja se tuntui niin hyvältä! Oli aivan huippua, kun kaikki kannustivat toisiaan ja opettajat sekä kurssilaiset taputtivat ja hurrasivat aina, kun joku pääsi ensimmäistä kertaa aalloille. Me kaikki pääsimme ja lopulta saimme ratsastettua useammalla aallolla.

Kun meloin kohti aaltoja huomasin korkeahkon aallon sisällä valtavan meren asukin. Delfiini! Näytti siltä, kuin delfiini mäiskähtäisi aallon mukana kohta päin minua ja lautaani. Se oli häkeltävää, mutta pelottavaa. Kysyin ympärilläni olevilta, näittekö juuri mitä minä näin. En ollut nähnyt näkyjä. Pian opettaja huikkasi, että ympärillämme ui parhaillaan toistakymmentä delfiiniä. En muista, milloin olisin kokenut jotain yhtä upeaa. Noustessani seuraavalle aallolle samalla aallolla ratsasti kanssani delfiini. Toiselle puolelle seuraani liittyi toinenkin. Delfiinit leikkivät kanssamme pitkään eivätkä näyttäneet pelkäävän ihmisiä.

surffasin delfiinien kanssa

Curio Bay ja Porpoise Bay ovat tunnettuja delfiiniyhdyskunnastaan. Uuden-Seelannin rannikolla viihtyviä uudenseelannindelfiineitä esiintyy näissä lahdissa usein ja jos on oikein onnekas, saattaa niiden kanssa päästä uimaan. Rannalla on kylttejä, kuinka delfiineiden kanssa tulisi käyttäytyä. Jos näkee delfiinin, ei sitä tulisi itse lähestyä vaan pitäisi antaa delfiinin lähestyä itseään. Myös tiettyjä ohjeita siihen, miten delfiineitä ei saisi vahingossakaan piirittää, on merkitty tauluihin. Paras tapa näyttäisi olevan, että menisi itse kellumaan mereen ja antaisi delfiinin tulla kiinnostuneena ihmettelemään. Tätä näyttivät useammat päivän aikana tekevän. Suosittelen märkäpukua myös pitkäaikaiseen kellumiseen, sillä meri on hyytävä.

surffasin delfiinien kanssa

Uuden-Seelannin matkan mieleenpainuvin päivä oli ehdottomasti tämä. Ylitin pelkoni ja uskaltauduin mereen. Surffasin ensimmäistä kertaa. Näin ensimmäistä kertaa delfiineitä luonnossa. Surffasin delfiineiden kanssa. Voiko parempaa ollakaan?

Päivä ei ollut vielä lähelläkään loppuaan. Kirsikkana kakun päälle näin vielä samana päivänä pingviineitä. Ja tuhansia lampaita marssimassa maantiellä. Mutta se onkin sitten toinen tarina.

surffasin delfiinien kanssa

49 Responses

  1. Aivan mieletöntä! Mulla on kans meren kanssa vähän samanlainen ongelma ja surffaaminen vaikuttaa todella vaikealta. Täytyy siis muistaa tää sun postaus siinä vaiheessa jos joskus tulisi tilaisuus kokeilla surffausta ja alkaisi epäilyttämään :D

  2. Iiiih!!! Mun pää räjähtää onnesta, kun mietin tuota tunnetta <3
    Hyvä että olit niin rohkea, että menit ja varasit surffitunnin. Minäkään en enää tulevaisuudessa himmaile asian suhteen, vaan tartun hetkeen. Tiiäkkö, mun on niin päästävä takaisin tuonne, koska selvästi pari juttua jäi vielä kokematta…
    Oon niin onnellinen että sait kokea tuon. Ei varmasti unohdu koskaan!

    • En usko että olisin uskaltautunut laittamaan nimeäni listaan ilman sun postausta. Kyllä kannatti ja aion jatkossakin tarttua tilaisuuksin.

      Uudessa-Seelannissa on niin paljon nähtävää ja koettavaa. Mäkin haluan (ja lähden!) vielä uudestaan. :-)

  3. Vau. Olenkin tässä miettinyt, missä voisi tavata delfiinejä luonnossa. Ja nyt sen voisi vielä yhdistää surffaukseen, mahtavaa! Vähän kyllä jännittäisi uiskennella niin isojen eläinten seurassa, vaikka ilmeisesti ovat aika tottuneita ihmisiin tuolla.

  4. Mieletöntä! Taas yksi paikka Seelannissa sankolistalle. Rakastan surffausta, mutta oon sen verran nynny, ettei siitä täällä Ausseissa ole harrastusta tullut. Tiedän että on epärealistinen pelko, mutta pelkään haita ihan hulluna.

  5. Liikutuksen kyyneleet silmissä luin tätä! Itse pääsin uimaan delfiinien kanssa Uudessa-Seelannissa ja se olikin koko reissun mahtavin kokemus. Jotenkin todella vavisuttavaa ja liikuttavaa kokea moinen ”yhtyminen” (kauheeta kun en keksi parempaa sanaa nyt hahha) luonnon kanssa.

    Ja itse skippasin surffaamisen kun aamulla oli jo aika raskas melontaretki + pitkä bussimatka takana niin voimat oli ihan loppu. Olisi pitänyt vain pinnistellä ja mennä. Vielä joku päivä!

  6. Voi apua, miten hieno kokemus! Vetää ihan sanattomaksi. Wau!

  7. Onneksi uskalsit! Monta asiaa tuppaa jäämään tekemättä pelon ja jännityksen takia, mutta kyllä se oman mukavuusalueen ulkopuolelle astuminen yleensä aina kannattaa :)

  8. Aaaaaaa, mika unelmien tayttymys! Makin haluun! :D
    No se paatos kannatti! :) Ensi kerralla uskallat varmasti taas empimatta lahtea uuteen seikkailuun

  9. Vau, olitpa rohkea! Pelkojensa voittaminen on aina ihan mahtavaa ja jos kaupan päälle pääsee vielä surffaamaan delfiinien kanssa niin voiko parempaa ollakaan? Kuulostaa todella upealta päivältä. Muistan tämän seuraavalla kerralla kun mietin uskallanko osallistua johonkin jännittävään aktiviteettiin. :)

  10. Se on just niin, että omat pelot on usein se suurin este uusille kokemuksille. Jutun lukeminen toi sellaisen fiiliksen, että itsekin on uskallettava jotain uutta.

  11. Luinkin tän postauksen jo aiemmin… Mahtavaa rohkeutta! Mua pelottaa meri. Pelkään erityisesti meduusoja ja haita. Olisin varmasti luullut noita delfiinejäkin haiksi, haha. Pahin pelkoni Suomessakin on, että joku ällöttävä pitkä merilevärihmasto takertuu mun jalkaan kiinni. :D Surffaus on kyllä yks juttu joka ikävä kyllä on jäänyt tekemättä, vaikka kuinka monta mahdollisuutta olisi jo ollut. :/

    • Joo, meduusat ja hait pelottaa! Onneksi Uudessa-Seelannissa on niin kylmät vedet, että siellä ei taida semmoset viihtyä. Katotaan, uskaltaisinko jossain toisessa kohteessa surffaamaan… ^^;

  12. Voi apua, miten mieletön kokemus! Tämä menee ehdottomasti Uuden-Seelannin vinkkilistalle, jos vaikka sattuisin tänä vuonna onnistumaan sen matkan toteuttamisessa. Vähän olen Aucklandissa asuville kavereille niin lupaillut… Surffausta pitäisi päästä kokeilemaan muutenkin. Wakeboarding oli jo itsessään melko vaikea aloittaa, vaikka siihen nopeasti tottuikin, mutta aalloilla ratsastaminen on varmasti vaikeampaa.

  13. Onpa ihanan kuuloista! Surffausta en ole koskaan kokeillut, mutta voisin hyvin kokeilla jos tilaisuus tulisi. Tuskin pysyisin laudalla pystyssä, mutta hauskaa varmasti olisi :D

  14. Täälläkin ihan kyyneleet kihosivat silmiin liikutuksesta. Onneksi uskalsit ja onneksi sait kokea kaiken tuon itsesi ylittämisestä aina iki-ihaniin delfiineihin asti :)

  15. Surffaus on ehkä siisteintä mitä ihminen voi tehdä vaatteet päällä :) Itse diggasin viime syksynä siitä, että Sydneyssä pääsi joka aamu mereen ja se muuten on urheilua isolla U:lla, kun yrittää pysyä aalloilla…

  16. Tunnelmallinen kertomus! Uusi-Seelanti kummittelee edelleen haavelistalla – itseasiassa olen jopa käynyt maassa kaksi kertaa, mutta ainoastaan Pohjois-Saarella, ja sielläkin aivan liian pikaisesti… Mulla on aivan samat fiilikset merestä kuin sinulla!! Ei ihan heti tule mieleen lähteä yhtään mihinkään mereen uimaan tai muutenkaan oleilemaan veden varassa. Pikkuisen Bondi Rescue -fani kun olen, kaiken maailman pelottavat surffionnettomuustarinat tulee tietysti ekaksi mieleen… Mutta onneksi luin näistä kommenteista, että Uudessa-Seelannissa ei sentään ole haita! :D Saas nähdä, koska onnistun pääsemään maahan joskus muullon kun sysitalvella heinäkuussa, ja ajan kanssa.

    • Mä kans olen Bondi Rescueta seurannut ja vielä pelottavammaksihan se meri vaan sitä katsoessa tulee… Mutta kyllä mä aion toistekin kokeilla surffausta! :-)

  17. Voi apua mikä kokemus! Nää on taas näitä once in a lifetime -matkajuttuja. En edes tiennyt, että maailmassa olisi paikka, jossa voisi surffata delfiinien kanssa samoilla aalloilla liukuen. Aivan mieletöntä, huh. Yksi mesta lisää Uusi-Seelane bucketlistille! Surffausta on tullut joitain kertoja kokeiltua ja joka kerta ollut yhtä siistiä. Joskus ehkä kiinnostaisikin lähteä ihan surffaus-bootcampille, jossa vain surffattaisiin, surffattaisiin ja surffattaisiin. Joka kerta tuntuu nimittäin, että opit pitää aloittaa alusta, joten ehkä vähän tehokkaamman treeniviikon aikana homma jäisikin vähän lihasmuistiin.

  18. Tähän sopinee hyvin Lassen useassa yhteydessä toistama ajatus: Uuteen Seelantiin ”kaikkien” pitäisi mennä nuorena, sillä tuo maa jos mikä tarjoaa niin paljon kaikenlaisia aktiviteettejä, joihin ei sitten enää lähes eläkeiässä oikein taivu. Taisi tuolla saralla Lassea jäädä erityisesti harmittamaan hyppäämättä jäänyt benji-hyppy tuolla suunnalla :-)

    • Ihan totta, Uudessa-Seelannissa aktiviteettiä riittää! En tosin surffauksen lisäksi muuta ”hurjaa” kokeillut. Osittain pelon, osittain hinnan vuoksi. :-p

  19. Itse olen ikäni asunut meren rannalla, enkä voisi kuvitellakaan asuvani sisämaassa ilman merta ja sen tuoksua ja pauhua. Meren äärelle tulee suunnattua aina tilaisuuden tullen, niin kotona kuin matkoilla.

    Iso hatun nosto siitä, että voitit pelkosi merta kohtaan. Se palkittiin oikein kunnolla – takuulla ihan mielettömän upea kokemus suffata delfiinien kanssa! <3

  20. Oi että kuulostaa hienolta! Mulle oli jo viime kesänä meripelon voittamista se, kun lähdin Kalajoella suppailemaan aallokkoon. Olin jo siitä kokmuksesta aivan onnessani, saati sitten, jos uskaltautuisin ekanakin surffaa ja sit vielä saisin surffata delfiinien kanssa. Minun Uusi-Seelanti-kuume vaan kasvaa tällaisia juttuja lukiessa.

    • Oi että, suppailua en ole vielä kokeillut, mutta täytyy ehdottomasti sitäkin. Hyvä kun voitit pelkosi! :-)

  21. Uusi-Seelanti on ollut meillä puheissa tosi paljon viime aikoina. Kotona ja kavereiden kanssa… tekis niin mieli lähteä tuonne, luontoon ja kokemaan kaikki mistä puhutaan niin paljon! Mä en ole sellainen, että eläinten perässä varsinaisesti reissaisin vaikka eläimistä pidänkin, mutta tuo olisi kyllä ihan mahtavaa. Surffaaminen tietenkin ja söpöt delfiinit. :)

  22. Stacy Siivonen

    Ei, ei voi olla parempaa! Hyytävä vesi varmasti selittyy sillä, että seuraava manner tuosta on Etelämanner. Olen nähnyt delfiineitä San Onofrella Tyynen valtameren rannikolla sekä Amazonilla, mutten ole päässyt niiden kanssa samaan tilaan. Delfiinit voivat olla vähän äkkinäisiä.

  23. Aivan uskomaton kokemus varmasti! Vaikka en ehkä surffailemaan uskaltaisi niin delfiinejä olisi kyllä hienoa nähdä luonnossa!

  24. Olipa upea ja mieleenpainuva kokemus. Elämässä yleensä enemmän katuu niitä asioita jotka jäävät tekemättä, kuin niitä jotka tekee :)

  25. Onpa huikeaa. Wau! Ja suojasiko märkäpuku todella niin hyvin, ettei kylmyys iskenyt missään vaiheessa? Harkitsen itse märkäpuvun ostamista ulkouintia varten, koska palelen tosi helposti, mutta minua on epäilyttänyt, voivatko ne oikeasti pitää lämpimänä myös oikeasti kylmissä oloissa.

  26. Huippupäivä ollut teillä! Itse olen miettinyt tota samaa, että tarvitsee joskus osallistua surffitunnille maailmalla.

  27. Itse olen osallistunut Uudessa-Seelannissa ”Ui delfiinien kanssa” -retkelle. Valitettavasti niitä ei silloin näkynyt. :(

    En tiedä pitäisikö tätä nyt kirjoittaa, mutta kirjoitan kuitenkin. Käsityksesi haista on nimittäin väärä. Kirjoitit kommenteissa, että Uuden-Seelannin jäätävät vedet olisivat mahdollisesti liian kylmiä haille. Näin ei kuitenkaan ole, ja haita elää niissä vesissä paljonkin, Pelottavia otuksia.

Leave a Reply