Mahtavaa huhtikuista tiistaipäivää ja terveisiä Kanazawasta. Kaupungista, jossa en ole koskaan aikaisemmin käynyt, vaikka Japanissa olen viettänyt aikaa opintojen ja työn merkeissä jo vuosia. Mikä sitten sai palaamaan blogin pariin näin… Puolen vuoden jälkeen? Joko siitä on niin kauan. Miten mielettömän nopeasti tämä talvi maailmalla onkaan vierähtänyt.
Ehkä se on tämä sateinen päivä. Ja se, että huomiseksikin on luvattu sadetta. Olen ehtinyt tänään ottaa iisisti ensimmäistä kertaa pitkään aikaan ja aion tehdä samoin huomenna. Viimeiset seitsemän kuukautta ovat olleet niin nopeatempoisia, että en ole oikein ehtinyt pysähtyä käymään keskustelua itseni kanssa. Pysähtyä miettimään sitä, miten mahtavia kokemuksia tämäkin vuosi on tuonut mukanaan. Tänään olen muistanut, kuinka onnellisessa asemassa olen. Kuinka hyvin elämä pyörii raiteillaan. Kuinka mahtavia ihmisiä ympärilläni on. Ja kuinka Suomeen on jo ikävä.
Käytin eilisen päivän kierrellen Kanazawaa jalan. Olin ällikällä lyöty, miten upeaa täälläkin on. Miten upea Japani on. Ja miten onnellinen olenkaan, että pystyn vapaa-ajallani tutkia näin mielettömiä mestoja. Sain kipinän, että haluan ensi talvena tutkia Japania pintaa syvemmältä. Etsiä niitä paikkoja, joissa turisteja on vielä hyvin vähän tai ei lainkaan.
Vaikka en ole tänään tehnyt mitään, päivä on ollut todella inspiroiva. Olen ottanut kiinni suosikkitubettajieni videoita, joita en ole ehtinyt katsoa. Inspiroitunut siitä, kuinka ihmiset, jotka tuntuvat oikeasti rakastavan sitä mitä tekevät, menestyvät.
Välillä mietin sitä, kuinka lukioikäinen Lotta halusi todella kovasti muuttaa tulevaisuudessa Japaniin, mutta ei oikeastaan koskaan uskonut, että niin tulisi käymään. Nyt, 31-vuotiaana, voin sanoa asuvani puolet vuodesta Japanissa ja tekeväni sitä, mitä todella rakastan ja jossa olen huomannut olevani hyvä. Olen saanut työstäni niin paljon positiivista palautetta, että en voi kuin olla sydämeni pohjasta kiitollinen. Positiivisen palautteen saaminen saa itsensäkin yhä enemmän positiiviseksi.
Kiitos ihan jokaiselle, jonka kanssa olen saanut käydä mielettömiä ja inspiroivia keskusteluita. Kiitos kaikista niistä tsempeistä ja neuvoista kuunnella omaa sydäntä. Kiitos jaksamisesta niinä hetkinä, kun olen ollut väsynyt ja turhautunut. Kiitos siitä, että luit tämän jutun, vaikka tämä blogi on elänyt hiljaiseloa viimeiset puoli vuotta ja vaikka tämä juttu olikin vain ajatuksen virtaa.
En tiedä, koska kirjoitan uudelleen, mutta kirjoitan sitten, kun siltä tuntuu. Nyt tuntui hyvältä kirjoittaa, vaikka olenkin jo viimeisen vuoden ajan keskittynyt pääasiassa YouTubeen, josta on tullut itselleni todella tärkeä. Videoiden tekeminen ja muiden tuotosten katsominen on mun juttu juuri nyt.
Siispä, vaikka blogi on ollut hiljaa, on YouTubeen tullut videoita joka ikinen maanantai. Välillä vähän enemmänkin. Tässä viimeisen puolen vuoden kohokohdat.
ROAD TRIP ITALIASSA
POHJOIS-THAIMAAN LUOLASEIKKAILU JA LUONTO
CHILLIT PÄIVÄT VANG VIENGISSÄ
MIELETÖN HOSTELLIKOKEMUS PHU QUOC -SAARELLA
UUSI LEMPPARIKAUPUNKI
Ja paljon muuta.
Tämä vuosi on ollut jälleen mieletön. En malta odottaa, mitä tulevaisuus tuo tullessaan!
Seuraa matkaa Instagramissa.
Leave a Reply