Avioparikivet

Olin opiskelijavaihdossa Japanin Fukuokassa Seinan Gakuin -yliopistossa kevätlukukauden 2012 Jyväskylän ammattikorkeakoulun kautta. Kirjoitin tuolloin blogia, johon julkaisin päiväkirjamerkintöjä opiskelijaelämästä Fukuokassa. Jutut eivät ole olleet enää vuosiin saatavilla, mutta nyt julkaisen ne uudelleen kronologisessa järjestyksessä syksyn 2020 aikana. Tervetuloa mukaan virtuaalimatkalle kurkkimaan, miltä yliopistovaihtarin elämä Japanissa näyttää.

Juttu on alunperin julkaistu helmikuussa 2012. Jutut julkaistaan sellaisenaan, kuten ne on alunperinkin kirjoitettu. Juttusarjan ensimmäisen artikkelin löydät täältä.

Se olisi sitten taas tiistai. Viikon ainoa päivä (tai siis ilta), kun mulla on aikaa datailla kunnolla. Kiireistä on elämä maailman tällä puolen, mutta on ihanaa, kun on tekemistä. Enpä mä tänne tullut tietokoneelle roikkumaan. Ihan tarpeeksi tulee sitä harrastettua Suomessakin.

Niin, mitäs on viikkoon sitten kuulunut. Arkipäiviin kuuluu lähinnä kanjiopiskelua, mutta loppuviikosta sitä ehtii muutakin puuhailla. Torstaina kävin koulupäivän aikana haastattelussa Seinanin omaa lehteä, SPIRITiä varten. Tai ei se oikeestaan haastattelu ollut, vaan keskustelutilanne, jossa minä ja kolme muuta keskusteltiin vaihtarina olemisesta Seinanissa ja maailmalla, ja lehden toimittajat tekivät muistiinpanoja keskustelemastamme. Puolitoista tuntia siinä sitten japaniksi höpistiin menemään parin japanilaisen ja yhden kiinalaisen kera. Oli ihan mielenkiintoista. Meistä otettiin vielä miljoona valokuvaakin artikkelia varten. Artikkeli ilmestynee kevään aikana sekä paperisessa lehdessä että tuolla veppisivuilla, niin linkitän sen tänne sitten uusiksi vielä.

Siinä kun keskusteltiin menemään noita vaihtarijuttuja, kuului rakennuksen ulkoa ihan kauhea melu ja ilakoiminen. Siellähän paljastettiin juuri tänä vuonna Seinaniin opiskelemaan päässeiden nimet. Siellä sitä heiteltiin kavereita ilmaan ja hurrattiin – mainio meininki! Suurin massa oli jo käynyt katsomassa oman tilanteensa seinältä kun pääsin pois haastattelusta, mutta kyllä siellä päivän aikana vielä tasaisesti väkeä kävi todistamassa oman nimensä sisäänpäässeiden joukosta löytyvän.

Torstaina päätettiin myös lähteä Advanced Japanese -kurssin kanssa izakayaan istumaan iltaa. Opettaja on jo pitkään halunnut lähteä johonkin tunnin jälkeen (huom. ei opiskelijat, vaan opettaja), joten päätettiin nyt viimein mennä vähän tuulettumaan. Vietiin opettaja meidän (mun…) vakkaripaikkaan, jonne kun päästiin, tuli henkilökunta mun luokse sanoen: いつもありがとうございます – kiitos kun käyt täällä aina. Repeili siinä sitten opettaja mun vieressä että lol, kuinka usein oikeen täällä käyt! En mä ees niin usein… Jään vaan punatukkaisena ulkkarina mieleen!

Tässä meidän ryhmä kokonaisuudessaan. Melko pieni, mutta paras! Opettaja siis vasemmassa reunassa. Muut ryhmäläiset ovat kotoisin Kiinasta, Englannista, Kanadasta ja Ranskasta.

Perjantaina oli vuoden lämpimin päivä tähän mennessä. Fukuokassa paistoi kevätaurinko ja lämpöä oli +15 astetta. Kyllä maittoi! Sieltä se kevät kurkistelee. Lähdettiin kevätauringossa Lauran ja Terrancen kanssa kohti Tenjiniä hankkimaan uusia siveltimiä kalligrafiakurssia varten. Kyllästyttiin sadan jenin kaupan kökkösiin siveltimiin, joten pyydettiin opettajalta suositusta. Opettajan suosittelema pikkuinen kauppa löytyikin pienen etsimisen jälkeen, ja saatiin opettajan nimellä siveltimistämme -30% alennustakin. Kyllä nyt kelpaa taas kanjeja harjoittaa!

Sivellinostosten jälkeen mentiin taas… Izakayaan.

Löydettiin Tenjinistä sattumalta tosi kiva izakaya, jossa saatiin oma japanilaistyylinen huone käyttöömme, ja tilaukset voitiin tehdä kätevällä kosketusnäytöllä. Tuolla täytyy käydä kyllä uusiksi!

Izakayailun jälkeen mentiin viereiseen pelihalliin ja vietettiin siellä monta tuntia. Melkein kaikilla pelikoneilla sai pelata vain sadan jenin hintaan (yleensä n. kolmen pelin verran), joten halpaa hupia oli se. Purikurassakin käytiin.

Purikurakoppia varten sai lainata ilmaiseksi cosplay-vaatteita. Hauskaa! Niitä sai tosin lainata vain tytöt. No, ehkä me ei oltais haluttu nähdä Terrancea koulutyttöasussa.

Lauantaina oli sitten koulupäivä. Kiva koulupäivä oli kuitenkin, kun katseltiin vaan leffaa. Leffan jälkeen mentiin syömään koko ryhmän kanssa buffettiin opettajan johdolla. Uh, ylensyönti.

Sunnuntaina näin taas Anoukia ja kahta hänen japanilaista kaveriaan, ja matkattiin neljän tytön voimin noin puolentoista tunnin ajomatkan päähän Itoshimalle syömään ostereita ja katselemaan avioparikiviä. Road Trip!

Namnamnam. Oli kyllä maailman parhaat osterit. Ihan älyttömän hyvää! Kalakin oli niin tuoretta, että sen kidukset ja pyrstö liikkuivat lautasella, vaikka se oli siihen viereen jo sashimiksi paloiteltu. Katkarapuparkakin heilutteli jalkojaan grillissä.

Mahat täynnä merenantimia reissattiinkin sitten ajellen Meotoiwalle, eli avioparikiville. Vastaavanlaisia meressä kököttäviä parikiviä on muuallakin päin Japania, ja niitä yleensä kutsutaan juurikin meotoiwaksi (夫婦岩). Oli magee mesta! Tuossa kun ajeltiin rantatietä, nähtiin matkalla myös kymmenittäin surffareita. Aallot oli kyllä mahtavat, mutta merivesi varmasti jäätävää…

Semmonen viikko olikin sitten se. Kauheeta vauhtia nää päivät ja viikot ja kuukaudet ne vaan vierii eteenpäin. Kauhia, oon ollut täällä kohta jo kaksi kuukautta! Joka päivä on kivaa ja aina oppii uutta. Ihana Japani, ihana Fukuoka, ihana Seinan. <3

Seuraa myös YouTubessa, Instagramissa ja TikTokissa