Bali – kun melkein hukuin aaltoihin

Bali – kun melkein hukuin aaltoihin

posted in: Bali, Indonesia | 50

Bali. Mulla on ollut hyvinkin ristiriitainen mielipide tästä saaresta jo pitkään ja sitä se on edelleenkin. Paratiisirannat kiehtoo, mutta onko Bali oikea paikka etsiä paratiisirantoja? Miljoonat turistit matkustavat Balille vuosittain. Voiko sellaisella saarella olla enää yhtään rauhallista rantaa?

Yllätyksekseni vastaus on: kyllä.

Bali

Kun niitä rauhallisia, lähes yksityisiä rantoja kuitenkin löytyy, miksi turistimassat jäävät niihin muutamaan turistikeskittymään? Ensimmäiset pari yötä vietimme Sanurissa, ja vaikka hotelli loistava olikin, oli alue aika hirveä turistirysä. Denpasar ja Kuta vievät tosin siinäkin voiton ja lentokentältä täytyy ajaa vähintään pari tuntia, että löytää sitä oikeaa Balia ja rauhallisia rantoja. Onni onnettomuudessa oli, että olimme varanneet AirBnB-asuntomme noin kolmen tunnin ajomatkan päästä Balin eteläkärjen hulinasta.

Koko viikko meni enemmän tai vähemmän näissä tunnelmissa.

Bali

Privaatin asunnon ja yksityisen uima-altaan reunalla oli hyvä ladata akkuja. Ainoat äänet kantautuivat jylhistä aallon kuohuista ja satunnaisista ohi löntystävistä lehmistä. Illan tullen tästä samaisesta lepotuolista tai altaasta käsin pystyi katsomaan leffojakin. Paikallinen apurimme Yani oli vain puhelinsoiton päässä ja kuljetti meidät tarvittaessa läheiseen kylään tai toi meille takeaway-sapuskaa paikalliseen tyyliin. Täältä ei ollut kiire mihinkään.

Riispellon poikki pääsi muutamassa minuutissa meren rantaan. Tuolle lähes yksityiselle rannalle, jossa en koskaan nähnyt ketään, mutta jossa kuulemma käyvät muutkin silloin tällöin surffaamassa. Ranta oli mustahiekkainen, puhdas ja kivetön. Ainoat kaverit olivat pikkuruiset ravut, jotka kaivautuivat hiekkaan, kun niitä lähestyi.

BaliBali

Kuten blogia aiemmin seuranneet saattaavat tietää, pelkään merta. Se on suuri, valtava ja täynnä mitä kummallisempia otuksia. Olen tänä vuonna kuitenkin voittanut pelkoni jo useamman kerran. Kokeilin surffausta Uudessa-Seelannissa ja nyt Balilla teimme snorklausretken saaren länsipuolelle lähelle Taman Nasional Bali Barat -kansallispuistoa. Aluksi snorkkelin kanssa hengittäminen ja räpylöillä uiminen oli hankalaa, mutta heti kun laitoin kasvoni merenpinnan alle, olin aivan myyty. Se oli uskomatonta. Miten mulla on tällainen maailma meinannut jäädä kokonaan näkemättä. Vaikka kokemus jättikin selkään ja takapuoleen polttomerkinnät, vannoin, että tätä aion kokeilla Indonesiassa enemmänkin.

Kokeilin Balilla myös surffausta. Uuden-Seelannin kokemus oli ollut niin positiivinen, että olin varma, että kyllähän minä ranta-aalloissa osaan sitä tehdä itsenäisestikin. Otimme majapaikastamme laudat kainaloon ja suuntasimme rannalle, jossa ei ollut ketään.

Homma alkoikin kivasti. Ajattelin, että jos pysyn sen verran rannassa, että jalat ylttävät pohjaan, ei tässä ole mitään hätää. Aallot tarttuivat lautaani useamman kerran ja meno oli oikein virkistävää. Huomasin, että aallot vievät hieman vasemmalle eivätkä suoraan rantaan, mutta en kiinnittänyt huomiota siihen, että aloin pikkuhiljaa liikkua rantasuunnassa pois siitä, mistä aloitin.

Kauimmaiset aallot olivat jo rannalta katsoen valtavat. En todellakaan halunnut sinne pesukoneeseen pyörimään. Kunnes huomasin ajelehtineeni pelottavan lähelle niitä. Jalat eivät enää ylttäneet pohjaan ja ranta olikin yhtäkkiä todella kaukana. Aalto takanani alkoi kasvaa. Panikoin.

Tein tyhmästi ja hyppäsin pois laudan päältä. Aaltojen pauhu on kova, eivätkä kaverit kuule avunhuutojasi – ja vaikka kuulisivatkin, eivät pystyisi mitään tehdä. Onneksi Antti oli kuitenkin sen verran lähellä, että kun hän kuuli ja huomasi että olin vaikeuksissa, käski hän minun hypätä laudan päälle, pitää tiukasti kiinni ja meloa rantaan. Niin tein. Kauhoin käsilläni niin maan perkeleesti.

Välillä aalto rikkoutui päälleni, mutta kun piti laudasta lujasti kiinni ja posken kiinni laudassa, en joutunut pyörimään aaltoon vaan sain jatkaa matkaani. Merestä ei tosiaankaan ollut helppo päästä pois. Kaiken lisäksi aika tuntui matelevan. Vihdoin ja viimein aalto tarttui minuun ja lautaani. Mikä helpotus! En päästänyt laudasta irti ennen kuin se lopulta kosketti rantahiekkaa.

Selvisin. Olin aivan poikki. Istuin rantahiekassa pitkään ja mietin, mitä olisi voinut käydä. Kuinka olisin voinut toimia toisin ja kuinka aion toimia ensi kerralla. Koska jo ensi kerta pyöri mielessäni, en tästä traumatisoitunut. Mutta ensi kerralla aion surffata joko ohjaajan kanssa tai sellaisella rannalla, jossa on hengenpelastaja. Ihan kaiken varalta.

Loppuviikon pysyttelinkin sitten turvallisesti uima-altaassa. Se sopii maakravulle.

Bali

Balilla on toki muutakin kuin rantaelämää. Siitä lisää myöhemmin. Tässä vaiheessa Balin viikkoomme voi tutustua kuitenkin videon muodossa.

 

Oletko käynyt Balilla? Mitä Indonesian saaria suosittelisit rauhaa ja yksityisiä rantoja etsivälle?

Seuraa matkaa Facebookissa ja Instagramissa.

50 Responses

  1. Onneksi selvisit säikähdyksellä :O! Ymmärrän meripelkosi, vaikka itse olen nuorempana uinut meressä vaikka kuinka usein. Kyllähän siinä on jotain todella pelottavaa, kun ei tiedä, mitä kaikkea siellä on. En todellakaan lähtisi vaikkapa sukeltelemaan avomerellä tai edes surffaamaan vesissä, joissa on haita tai meduusoja yms. Aallot voivat kuitenkin olla todella arvaamattomia, minkä huomasi ihan Espanjan turistirannoillakin, kun salossa liehui keltainen lippu.

    Mutta positiivisempiin asioihin, eli majoituspaikkanne näyttää ja kuulostaa huipulta :)! Aika rentoa, kun ei tarvitse lähteä mihinkään saadakseen ruokaa yms.

    • Joo, pelottava meri. Onneksi tosiaan ei kuinkaan käynyt. Ensi kerralla osaa olla varovaisempi! Snorklaaminen oli ihan huippua, mutta aika pitkä harppaus siitä olisi sukeltamiseen.

      Toi oli kyllä ihan huippu AirBnB-mesta. Kaikki on sitä kautta osuneet kyllä ainakin toistaiseksi nappiin. Toivotaan, että jatkossakin!

  2. Hui, aika pelottava kokemus. Pelkään itse korkeita aaltoja ja siinä syy, miksi meikäläisestä ei ikinä kunnon surffaria täällä Ausseissa tule, vaan pysyttelen tämmöisenä wannabe -surffarina. Itselle on myös muuten käynyt hassusti Balin aalloissa, vaikka se olikin pelottava kokemus hiukan eri tavalla :) Jäin nimittäin kerran aaltoihin sinne pesukoneeseen pyörimään veden alle ja bikinit oli vähän huonosti solmittu…. Siinähän niitä epätoivoisesti etsittiin rantavedestä, onneksi löytyi :)

    Me ollaan nyt käyty 4 kertaa Balilla. Ei se mielestäni oo ensimmäinen kohde tosiaan jos ykköskriteerinä on rauhalliset unelmien paratiisirannat. Privaattirantojen etsimiseen se ei tosiaan ole paras paikka. Vaikka me löydettiin myös pari hiljaista, lähes autiota rantaa, mistä varmaan kirjotan vielä jossain vaiheessa, niin kyllä niitä silti aika hakemalla saa hakea. Silti, jotain siinä Balissa on mikä aina vetää takaisin! <3

    • Pelottavaa oli. :-/ Huuh! Sinne pesukoneeseen ei ole kiva jäädä pyörimään ei. Kurjaa kyllä pöksytkin siinä menettää! Onneksi löytyi. :-p

      Australiasta käsin Bali on just hyvä “pako lämpöön”, joten ymmärrän kyllä, miksi sinne mielii takaisin. :-)

  3. Mä en uskaltanut uida Balilla ollenkaan juurikaan tuosta syystä! Siinä vieressä Baliin kuuluvalta Nusa Lembonganin saarelta löytyy jo paljon turkoosimmat vedet ja rauhallisempia rantoja (joskin myös todella myrskyisiä rantoja ilmansuunnasta riippuen) ja vasta siellä sitten pistäydyin vedessäkin. Bali ei siis munkaan mielestä ole Kaakkois-Aasian paras rantakohde, mutta kyllä mä siitä tykkäsin :)

    • Mielellään en kyllä aaltoihin lähde uimaan. Onneksi niitä tyyniäkin rantoja löytyy. Nusa Lembonangista oon kuullutkin hyvää. Ei taida sinne ehtiä kuitenkaan pistäytyä, valitettavasti.

  4. Huiii, kuulostipas pelottavalta kokemukselta. Onneksi selvisit säikähdyksellä, eikä mitään kummempia pelkotilojakaan jäänyt. Petollinen tuo meri saattaa olla. Itse en varmaan uskaltaisi surffausta edes kokeilla. :D

  5. Bali on tosiaan muutakin kuin Denpasar ja Kuta. Saarella voi nähdä vieläkin myös todella autenttista elämää, kunhan poistuu tyypillisiltä kulmilta. Onneksi sinäkin osasit tehdä juurikin niin! Ja surffaus, se on kyllä aina yhtä haastavaa. Noi ristiaallokot on pahoja, samoin niin sanottuun pesukoneeseen joutuminen aallon alla. Sellaisenin olen kokenut, hyi. Ihana reissu sulla meneillään, olen kyllä nyt vähän positiivisen kade :).

    • Niin se taitaa olla, että melkein kohde kuin kohde, niin sieltä löytyy mielenkiintoisia juttuja kun vähän poistuu niistä turistikeskuksista. Bali on kyllä kaunis.

  6. Huhhuh! Minäkään en ole ihan täysin sinut meren kanssa. Jotenkin tuohon tarinaan pääsi mukaan niin täysillä, että sydän alkoi itselläkin hakkaamaan. Onneksi sentään oli tieto, että pääsit pois kertomaan tarinaa, eikä käynyt pahemmin. Meri osaa sitten olla suuri!

    Mutta hyvältä näyttää muuten tuo rauha. Puolensa tietysti kaikessa, mutta onneksi oli se uima-allas :)

  7. Mä rakastan kyllä katsella merta, mutta aika varovasti haluan itse sinne mennä. Olin tänä vuonna ensimmäistä kertaa sukeltamassa, ja se oli aivan mieletön itsensä ylitys ja mahtava kokemus, ehdottomasti haluan sukeltaa vielä lisää! Mutta en mihinkään pelottaviin paikkoihin tai kamalan syvälle… ;–)

    Surffaamista en uskaltaisi edes kokeilla, juuri tällaisten tilanteiden takia. Hrrr.

    • Sukeltaminen on varmasti ollut ihan mieletöntä! Mulla sen yrittäminen on vielä kaukana tulevaisuudessa. Snorklaustakin kokeilin ja ohjaajan kanssa se tuntui kivalta ja turvalliselta, mutta kun itse menin, niin se ei ollutkaan enää niin kivaa. Mua pelottaa ihan sikana kaikki möllit mitä sieltä voi tulla vastaan! 8D

    • Mulle tuli muuten ihan täytenä yllätyksenä, että sukeltaminen oli paaaaljon helpompaa ja kivempaa kuin snorklaaminen. Hehs. Ehkä sun täytyy kokeilla. :D

    • Hoo! Jännää. Täytynee sitten vielä joku kerta uskaltautua kokeilemaan!

  8. Hui, aikamoinen kokemus! Onneksi ei käynyt pahemmin. Itse olen kasvanut meren rannalla, ja rakastan sitä, mutta samaan aikaan olen myös oppinut kunnioittamaan sen voimaa. Meren kanssa ei ole leikkiminen, varsinkin paikoissa joissa merivirtaukset ja aallokot ovat kovia. Kiva että rohkaistuit snorklaamanaa, se on niin meidän lempparihommaa. Tsemppiä reissuun!

  9. Ihanan näköinen pieni paratiisi teillä siellä, vaikka Balin rannat eivät olekaan ne kaikkein kauneimmat valkohiekkaiset. Kerran olen minäkin siellä käynyt ja ehkä joskus vielä palaan, tai sitten jonnekin viereisille saarille.

    Mutta hui kamala ahdistus tämä surffauskokemuksesi. Aallot on kyllä arvaamattomat. Minulla oli tänä kesänä oma ahdistava kokemus ihan täällä koto-Suomessa ja Saimaalla. Olin pitkällä suppailureissulla ystäväni kanssa, kun kesken ihanan kesäpäivän puhkesi ukkosmyrsky. Oltiin tietysti vähän isommalla selällä ja muutamassa minuutissa tyyni järvi muuttui aallokoksi, jossa ei meinannut päästä eteenpäin. Ei toki sellaiseksi aallokoksi, millainen meri voi olla, mutta pelottavinta oli kin ukkonen ja salamat. Aivan täysiä kauhottiin rantaan ja olin kyllä ihan rätti poikki perillä ja jalat tärisi (pelosta ja uupumuksesta varmaan) niin että hyvä että jaloilleni pääsin.

    Ihanaa reissun jatkoa sinulle!

    • Huh, aikamoinen kokemus sullakin. Ukonilma järvellä on kyllä pelottavaa, varsinkin kun on kaukana rannasta. Onneksi pääsitte rantaan turvaan!

      Kiitos!

  10. No hui! Kyllä maakrapuna olemisessakin on puolensa :). Varovasti siellä!

  11. Merta on aina syytä kunnioittaa, niin rannalla, rantavedessä kuin ulapalla. Purjehdusvuosina opimme melko pian parin kokemuksen kautta, että myrskyjä on parempi välttää lukemalla säätiedotukset kunnolla kuin opetella niistä selviytymään. Bali on vielä kokematta, katsotaan nyt …

    • Merelle purjehtimaan mua ei ihan heti saa. Mut varmasti tuossa lajissa se säätiedotusten kunnollinen tutkiminen on erityisen tärkeää.

  12. Varmasti ollut pysäyttävä kokemus :o Aikamoista! Kuvailemasi majoitus kuulostaa aivan ihanalta. Bali ei ole tuttu mutta ehdottomasti vierailulistalla :)

  13. Hui kamalaa mikä tilanne merellä, mä olisin ollut ihan paniikis ja vannonut ettei koskaan enää! :D Onneksi kuitenkin loppu hyvin kaikki hyvin! :) Nuo teidän videot on hyviä!

    • Onneksi sai rauhoituttua sen verran, että pääsi turvallisesti rantaan.

      Kiitos! Me tykätään videoita tehdä ja lisää seuraa. :-)

  14. Täällä kanssa yksi maakrapu! :D Viihdyn paljon enemmän maalla kuin meressä ja muutamaan kertaan ne käynnit meressä reissuilla usein jäävätkin.. Osaan hyvin kuvitella kuinka pelottava kokemus tuo on ollut, hyi että, nään varmaan ensi yönä painajaisia..

    • Joo, maalla viihdyn ehdottomasti minäkin. Parhaani olen täällä yrittänyt, mutta kyllä maakrapuilu on silti enemmän mun juttu. :-p

  15. Hui, varmasti ollut hurja kokemus! Mäkään en ole suuri vesifani, tai ainakaan minkään vesilajien. Tykkään tuijotella sitä sujuvasti pienen etäisyyden päästä :D Snorklausta oon joskus kokeillut, mutta vaikka vedenalaiset maisemat olivatkin huikeita, niin operaatiosta itsestään ei jäänyt kovin hyviä muistoja. Balilla ei ole vielä tullut käytyä, mutta on ihanaa kuulla, että sieltäkin löytyy rauhallisempia sopukoita!

    • Kyllä se kelluminen siinä riutan päällä lopulta oli mukavaa. Yritin kuitenkin myöhemmin uudelleen lähteä rannasta snorklaamaan ja se ei ollut niin kiva kokemus. En uskaltanut astua pohjaan, jos siellä on merisiilejä tai jotain. Näytin varmaan aika retardilta, kun räpiköin niissä ranta-aalloissa.

  16. Länsirannikon ihmisenä unohtaa miten monelle suomalaiselle meri on vieras elementti. Rannikon kasvattina merta kunnioittaa, mutta ei useinkaan pelkää.

    Surffaamaan mä en ryhdy, mä nimittäin inhoan sitä että pää menee veden alle. Aina sitä vettä menee nenään, ja se on kamala tunne. Oltiin sitten suolaisessa tai makeassa vedessä.

  17. Pelottava kokemus, mutta onneksi selvisit säikähdyksellä. Mä kyllä tykkään merestä, mutta en mä siellä ihan mitä tahansa alkaisi harrastaa. Surffausta voisi olla kiva kokeilla, ja snorklaaminen on kivaa. Jos aallokko tai virtaus olisi kova, en lähtisi kauas rannasta uimaan, kyllä sitä merta sen verran kunnioittaa.

    • Joo, kunnioittaa sitä tosiaan pitää. Snorklaaminen ja surffaaminen on kyllä mukavaa, mutta mieluiten semmosissa sopivissa vesissä ja ehkä silleen et siellä ois joku apu tarvittaessa lähellä. ^^;

  18. Kiinnostavaa kuulla kokemuksia Balilta. Serkkuni on ollut siellä vaihdossa ja kertonut saaren kahdesta puolesta: idyllistä ja turistien kansoittamasta.

    Tuollaiset läheltä piti -tilanteet ovat ikäviä kokemuksia. Kaikenlaista on kiva kokeilla, mutta muutaman oman lähellä piti -tilanteen jälkeen aion jatkossa miettiä todella tarkasti, mihin olen valmis. Omista kokemuksistani olen oppinut, että luonnon edessä pitää olla nöyrä, mutta paniikille ei saa antaa valtaa. Kokemuksesi kuulosti siltä, että toimit myös tämän kaavan mukaan. Yleensä toki myös hyvä tuuri on näissä tilanteissa tarpeen.

    • Vau, Bali on varmasti ollut aika mielenkiintoinen vaihto-opiskelukohde.

      Just näin. Vaikka toki monesti läheltä piti -tilanteessa sen tuurinkin on oltava kohdallaan…

  19. Hui, onneksi ei käynyt mitään. Surffausta en ole koskaan kokeillut ja taidan sen kokeilun jättää väliin. Tuskin pysyisin laudalla sekuntiakaan. Bali on kokematta, mutta ehdottomasti haluaisin.

  20. Tekevälle sattuu ja kerran jos toisenkin olen myös itseni löytänyt tilanteesta, joka opettaa jotain vastaisuuden varalle ja jättää sen pienen ikävän ajatuksen siitä, mitä olisikaan voinut sattua… Minä rakastan merta. Surffausta en ole vielä päässyt kokeilemaan, sillä tieni vie usein sukeltamaan, mutta noista aaltojen ja virtausten mankeleista on kokemusta mm. koskenlaskun muodossa. Veden voima on niin valtava, että sitä kohtaan on todellakin syytä olla suuri kunnioitus. Päällimmäiseksi tästä jutusta minulle jäi kuitenkin valtavan hyvä mieli siitä, että olet voittanut pelkosi ja saanut upeita uusia kokemuksia :)

  21. Video oli kiva lisä tähän postaukseen! Se välittää hyvin fiiliksiä reissun päältä.

  22. Mulla on samanlaiset ristiriitaiset fiilikset Balista. Aika helpottavaa tietää, että sieltäkin löytyy vielä rauhaa. Niihin turistirysiin en enää halua mennä. Mäkin pelkään merta jollain tasolla, ja voin vain kuvitella kauhun, joka sut tossa tilanteessa on vallannut. Toisaalta adrenaliinipiikki on sitten antanut voimaa kauhoa sinne rantaan. Altaalla on onneksi turvallista. :)

  23. Bali <3 Ihanaa seurata sun reissua siellä kaukana! Oon päättänyt että päädyn Balille ensi vuoden aikana :)

  24. Oi Lotta mä ymmärrän ton meri issuen niin hyvin. Nimim. mulla lievä samanlainen. Se ilmenee sillä, että kuumotan sukeltamista ihan huolella. :D Ihanat kuvat ja huikea tunnelma. Seurailin teidän reissua jo IG:stä ja niiden mielettömien kuvien perusteella päätin, että Balille on taas päästävä ja pian. Viimeks oltiin Kutalla joten nyt vois kokeilla jotain tän tapaista seuraavalla kerralla.

    • Kantsii tosiaan sieltä Kutasta liikkua vähän pidemmälle. Vaikka sä vähän bilehile oletkin, että Kutastakin löytynee tekemistä. :-p

  25. Stressi ja väsymys ja sairastelu riivaavat täällä, joten nämä kuvat tulivat niin hyvään saumaan. Jestas kun pääsisi nyt äkkiä karkuun jonnekin tuonne…!

Leave a Reply