Marraskuu. Suomessa marraskuuta viettäessä mieli halajaa väistämättä aurinkoon. Tänä vuonna olen onneksi päässyt vähän vähemmällä. Japanissa on ollut kylmiäkin päiviä, mutta esimerkiksi tänään täällä Yokohamassa lämpötila nousi +17 asteeseen, eikä takille ollut tarvetta. Silti lähestyvä talvi vie ajatukset etelään. Okinawalle. Kirjoitin aiemmin Japanin paratiisista, Okinawan saariryhmään kuuluvasta Ishigakista. Ishigakia enemmän pidin kuitenkin viereisestä saaresta nimeltään Iriomote. Sinne olin halunnut aina lukioikäisestä saakka. Nyt viimeinkin unelma kävi toteen.
Olin varannut Iriomotelta AirBnB:n kautta asunnon. Vain paria päivää ennen kuin minun sinne piti majoittua, sain kuitenkin viestin, että paikka on jouduttu sulkemaan, eikä sinne ollut majoittumaan asiaa. Mitäs nyt sitten? AirBnB:ssä ei muita vaihtoehtoja saarelle ollut. Katsoin netistä hotellivaihtoehtoja ja ne muutamat Iriomoten resortit olivat aivan älyttömän kalliita. Voi ei! Joudunko majoittumaan Ishigakilla pidempään ja tekemään vain päiväretken Iriomotelle?
Onneksi avasin suuni Ishigakin majoituspaikassa. Iriomotella asuva japanilaisnainen oli yöpymässä yhden yön kanssani samassa guesthousessa. Hän oli lentänyt samana iltana Tokion lomaltaan takaisin ja vietti yön Ishigakilla ennen kuin palaisi lautalla kotiin Iriomotelle (Iriomotella ei ole lentokenttää ja lautat lopettavat kulkemisen ennen pimeän tuloa). Hän sanoi tuntevansa paikallisen majatalon pitäjän. Tällä majatalolla ei mitään nettisivuja ollut, joten sinne piti tehdä varaus soittamalla. Lyhyt puhelu myöhemmin minulla oli kuin olikin majoitus kolmeksi yöksi Iriomotella. Mahtavaa! Nyt ei tarvinnut kuin hypätä lauttaan.
Iriomote on tunnettu iriomotenkissoistaan. Näitä villikissoja elää ainoastaan Iriomoten saarella ja tällä hetkellä niitä on saarella arvioiden mukaan enää noin sata yksilöä. Yksi suurimpia vihollisia niille on autoileva ihminen. Kissoja jää auton alle valitettavan paljon ja saarta ympäröivälle tielle on asetettu useita varoitusmerkkejä, joissa autoilijoita pyydetään hidastamaan.
Iriomotenkissaa kutsutaan okinawaksi nimellä yamamaya tai yamapikaryaa, standardijapaniksi sen nimi on yamaneko, kirjaimellisesti vuorikissa. Osuvasti Yamaneko oli myös Iriomoten majapaikkani nimi. Hieman ränsistynyt pieni majatalo oli ollut pystyssä usean sukupolven ajan. Olin majatalon ainut asukas. Melkein tuntui siltä, kuin olisin asunut kummitustalossa.
Alle kahdellakymmenellä eurolla yö sain oman huoneen (kylppäri ja vessa olivat erikseen yhteiskäytössä), sekä hyvin ystävällistä palvelua. Omistaja tuli illalla sanomaan, että nyt kannattaa kiivetä hänen kanssaan katolle. Kyllä kannatti, sillä ilta oli todella kirkas ja taivaalla näkyi uskomaton määrä tähdenlentoja.
Ystävällisiä olivat Iriomoten asukkaat muutenkin. Kävin illalla pienessä paikallisessa ravintolassa illallistamassa. Jutustelin paikan kokin kanssa ja kysyin, missähän voisin nähdä tulikärpäsiä, kun olin kuullut, että niitä Iriomotella tähän aikaan vuodesta näkyy. Hän sanoi, että hyvä paikka on vähän kaukana, mutta hän voisi työvuoronsa jälkeen viedä minut sinne autollaan. Eikä kokki pettänyt lupaustaan. Tulikärpäset olivat kauniita.
Okinawan luonto on uskomaton. Saari on suurelta osin koskematonta viidakkoa ja vuoristoa. Rannoilla on pieniä kyliä ja rantaviivaa pitkin kulkee tie, joka ei ihan koko saaren ympäri edes mene. Tätä tietä kulkee viisi bussivuoroa päivässä – aamukahdeksasta iltaviiteen, noin kahden tunnin välein. Ensimmäisenä Iriomoten päivänä päätin ottaa toiseksiviimeisen vuoron kohti Iriomote Wildlife Centeriä. Jos en iriomotenkissoja tulisi kolmen päivän aikana luonnossa näkemään, olisin ainakin voinut niihin täällä tutustua.
Villieläinkeskus esitteli Iriomoten eläimistöä laajemminkin. Saarella asuu kissojen lisäksi mm. villisikoja ja tappavan myrkyllisiä käärmeitä. Villieläinkeskus myös kuntouttaa iriomotenkissoja, jotka ovat jääneet auton alle ja haavoittuneet. Pari auton alle menehtynyttä iriomotenkissaa oli esillä täytettynä.
Aika vähän taidetaan bussilla keskukseen mennä, sillä bussipysäkiltä villieläinkeskukseen menevä tie näytti tältä. Luulin jokaisen metsästä kuuluvan rasahduksen olevan iriomotenkissa. Ehkä joku niistä olikin, vaikka parempi onni olisi voinut olla aikaisin aamulla tai pimeän tullen, sillä kissat ovat yöeläimiä. Lopulta en yhtään iriomotenkissaa matkalla nähnyt. Iriomotenkissan bongaaminen luonnossa on hyvin harvinaista.
Bussimatkalla bongasin kuitenkin harjakotkan. Tai oikeastaan en minä, vaan bussikuski. Bussissa olin yleensä ainoa tai lähes ainoa matkustaja ja bussikuski oli joka päivä sama vanhempi herra. Hän sitten huikkasi, että tulehan katsomaan, kun täällä on harjakotka ja pysäytti bussinsa keskelle tietä, jotta saisin napattua kuvan. Okinawalla ei ole kiire mihinkään. Bussikuski kertoi näkevänsä tällä reitillä aamuisin silloin tällöin myös tien ylittävän iriomotenkissan.
Iriomotella on useita luonnonnähtävyyksiä, kuten upeita valkohiekkaisia rantoja ja kauniita vesiputouksia. Itseäni saarella kiinnosti kissojen lisäksi kuitenkin erityisesti vehreä luonto ja metsissä patikointi. Saaren halki kulkee noin kaksikymmentä kilometriä pitkä patikkapolku. Se ei ole mikään perus luontopolku, kuten sain pian huomata. Ensinnäkin, patikointia ei saisi yrittää yksin. Paikallinen opas on suositeltava, tai vähintään joku patikointikaveri. Toiseksi, patikointisuunnitelma tulee ilmoittaa paikalliselle poliisille, joka antaa numeron siltä varalta, jos joudut ongelmiin. Keskellä patikkapolkua on yksi helikopterin laskeutumispaikka, kaiken varalta.
Patikkapolun toinen pää alkaa Urauchi-joelta. Jokea pitkin tulee mennä ensin veneellä, joita kulkee päivässä useita. Ensimmäinen puoli yhdeksältä aamulla. Jos saaren ylitystä aikoo yrittää, tulee hypätä päivän ensimmäisen veneen kyytiin, jotta ehtii saaren toiseen päähän ennen pimeän tuloa.
Kävin katsomassa, miltä se polun alkupää näyttää. Alkoi sataa hurjasti ja palasin pian takaisin veneelle. En ollut valmistautunut vielä ylittämään saarta, mutta kävin katsomassa, miltä siellä näyttää. Monet tekevät venematkan tänne katsomaan koskia ja vesiputouksia.
Taulut kertoivat, kuinka haastavaa patikointi saaren läpi tulisi olemaan ja millaisella aikataululla tulisi olla liikenteessä. Edellisvuonna yksi patikoija oli kadonnut ylittäessään saarta yksin. Vaikeakulkuiseen maastoon tulee varata paljon aikaa.
Jo lyhyt viiden kilometrin patikointi oli oikein mielenkiintoinen. Kaunista luontoa ja hienoja vesiputouksia. Sateen jälkeen polku voi olla hyvinkin liukas, joten vaelluskengät tulivat tarpeeseen.
Toisena päivänä päätin testata polun toisen pään. Päätin kävellä niin pitkälle, kunnes polku muuttuisi oikeasti vaikeaksi. Olin lukenut, että noin kymmenen kilometrin matkan voi kulkea hyvää ja leveää hiekkatietä pitkin vuoren huipulle ennen kuin polku muuttuu viidakkoseikkailuksi.
Niinpä reippailin patikkapolun korkeimmalle kohdalle. Ketään ei tullut matkalla vastaan, paitsi sitten huipulla joku metsätyöntekijä, joka sanoi, että älä nyt vaan pidemmälle kävele. Sanoin käyväni kurkkaamassa, miltä polku näyttää. Käännyin pian kuitenkin häntä koipien välissä takaisin.
Ei tullut viidakkoveitsi tällä kertaa mukaan. Sen lisäksi, että viidakossa on paljon tappavan myrkyllisiä käärmeitä, on siellä myös paljon maanvyörymiä ja syviä mutaisia ojia. Puhelinverkon katvealueita on paljon. Tätä patikkaretkeä ei tule ottaa kevyesti.
Tällä kertaa en Iriomoten saarta ylittänyt. Kaksi päiväretkeä molemmissa päissä olivat kuitenkin oikein mukavat ja mukavan turvalliset. Toisessa päässä reippaillessa alkoi kuitenkin vähän jännittää, kun ympärilläni kuului paljon laukauksia. En minä ole villisika, älkää mua ampuko, ajattelin, ja nopeutin kävelytahtiani. Myöhemmin selvisi, että laukausten äänet tulivat kaiuttimista ja niiden tarkoituksena oli pitää villisiat poissa pelloilta.
Metsien lisäksi kävin tutustumassa toki myös saaren rantoihin. Pitkät rannat, eikä ketään. Vain valtavia simpukankuoria ja hirmuisesti erakkorapuja.
Iriomote oli ihana. Se on rauhallinen ja vehreä paratiisi. Turistit eivät Iriomotea ole vielä suurissa määrin löytäneet. Saarella on pari resorttia, mutta suurin osa turisteista on kotimaisia. Aion palata Iriomotelle vielä ehdottomasti. Ehkä ensi kerralla hankin oppaan ja kuljen saaren läpi. Jos ei tule pupu pöksyyn.
Onko Iriomote tuttu saari?
Seuraa matkaa Instagramissa, Facebookissa ja YouTubessa.
40 Responses
Jerry / Pako Arjesta
Okinawa on kyllä hurjan kiinnostava ja monipuolinen kohde, kun saariakin on niin paljon :). Itse olen niin mukavuudenhaluinen, että saarelta pitää löytyä huippuhotelli, jotta haluan mennä sinne, mutta tuo Iriomote kävi kyllä kiinnostamaan tämän perusteella. Ja pitää muuten sanoa noista “vehreistä” jalkakäytävistä sen verran, että näin itsekin samaa aika monessakin paikassa ihan pääsaarellakin, mikä vähän kummastuttaa, eli joko niitä ei pahemmin käytetä tai sitten niistä ei vain ole varaa/aikaa huolehtia :O.
Lotta | Watia.fi
Japanissa on kyllä landella monesti aika huonokuntoisia kävelyteitä. Ei ole ehkä ollut tarvetta korjata, jos niitä käytetään niin vähän. Mene ja tiedä. :-p
Iriomotelta ja Ishigakilta löytyy myös oikein hienoja resortteja, joten aivan varmasti sullekin hyvä majoitusliike sieltä löytyy! :-)
Ansku BCN
Melkoista viidakkoa! Ja nyt menen googlettamaan, että miltä nämä kissat, joista en ollut koskaan kuullutkaan, näyttävät :D
Lotta | Watia.fi
Oli mulla toi yks kuvakin tossa. Aika kotikissan näköisiä, vähän isompia!
Kohteena maailma / Rami
Nyt oli mielenkiintoinen juttu paikasta, mistä en ollut koskaan kuullutkaan! Toki Okinawa on tuttu, mutta Iriomote täysin uusi tuttavuus sanana. Viimeinen rantakuva oli upea, värit suorastaan koukuttavat!
Mielenkiintoinen juttu tuo vuoristokissa, aika vähän niitä on siis enää jäljellä :-( Tosi upeasti sait kun saitkin majapaikan ja onneksi ammunnat oli vain kaiuttimista :-D Kuvien perusteella ei luulisi Japanissa olevankaan, paitsi kun katsoo viimeisen päälle ohjeistettua polun aikataulukylttiä
Lotta | Watia.fi
Joo, Okinawa on ihan oma maailmansa. Jokainen saari on uniikki ja Iriomote on kyllä ihan mun lemppari! Monta saarta on kyllä vielä käymättä. :-)
Tiina / Matkan varrelta
Onpa kauniin näköinen paikka! Veikkaan, että tiedän jo vastauksen, mutta pärjääkö tuolla syrjemmillä paikoilla englannilla vai jääkö majapaikat saamatta jos ei puhu japania?
Lotta | Watia.fi
Voi olla vähän haastavaa, jos ei osaa japania, mutta japanilaiset ovat onneksi todella ystävällisiä (oman kokemukseni mukaan erityisesti tuolla Yaeyama-saarilla) ja auttavat yleensä mielellään matkailijaa, vaikka yhteistä kieltä ei olisikaan. :-)
Outi
Upean oloinen paikka! Vaikuttaa oikeen kunnon helmeltä! Kuumottavaa että puskista alkaa kuulumaan laukausten ääniä :D Ja aika huvittavaa että äänet loppujen lopuksi tulevat kaiuttimista.
Oi Japani, koskahan sinnekin ehtisi matkustaa…
Lotta | Watia.fi
Japani. <3 Okinawa on ihana ja aion noille paratiisisaarille ehdottomasti palata. :-)
Johanna Hulda
Virkistävää lukea Japanista muutakin kuin suurkaupunki-juttuja! Upean näköinen saari, jonka viidakkoisista vuorista tulee vähän mieleen nämä Brasilian saaret. Tämä olisi ihan mun paikka! Toivottavasti villikissat onnistuttaisiin pelastamaan sukupuutolta, sata yksilöä on nimittäin todella vähän.
Lotta | Watia.fi
Toivotaan että villikissojen tulevaisuus näyttäisi valoisalta. Parempaan suuntaan ollaan kuitenkin menossa, sillä määrä kävi jo reilusti alle sadassa yksilössä.
sari
Okinawasta on tullut kuultua mutta ei tuosta toisesta saaresta! Melko rohkea saa olla, jotta uskaltaa kulkea tuolla yksikseen kaikkien käärmeiden keskellä. Taitaa muutenkin olla melko vaikeakulkuista aluetta.
Lotta | Watia.fi
Juu, yksin kulkemista ei suositella. Täytyy ensi kerralla hankkia opas tai joku kaveri ylittämään saari yhdessä. :-)
Kati / Lähinnä Kauempana
Olen jostain lukenut tuosta Okinawasta mutta Irimotesta en muista kuulleeni. Todella mielenkiintoisia paikkoja! Ja ihan hullun kokoisia simpukoita! :D
Lotta | Watia.fi
Simpukat oli kyllä valtavia! En ole koskaan aiemmin noin suuria nähnyt.
Paula - Viinilaakson viemää
Mielenkiintoinen paikka. Ois kyllä mahtava bongata tuollainen kissa. Ja vautsi mitä simpukoita. Sulla on siis ollut suht lämmintä, meillä oli yksi vastaava päivä Kiotossa. Muuten on ollut sellasta 12C koko reissun. Huomenna huristellaan junalla täältä Hiroshimasta takaisin Tokioon, siellä kai tuli jopa lunta sillä aikaa kun me reissasimme..hrrr…jos olet siellä suunnalla ja ehdit vaikka kaffelle niin laitahan viestiä.
Lotta | Watia.fi
Iriomote on Taiwanin korkeudella, joten siellä lämmin! :-) Nyt oon Kiotossa ja ylihuomenna Osakaan, eli vähän mennään ristiin. Nauti Tokiosta! :-)
Jonna / Lempipaikkojani
Onpa mielenkiintoista lukea aivan erilaisesta Japanista. Tämä olisi kyllä itselleni mieluinne matkakohde, rauhaa, siljaisuutta, koskematonta luontoa. Harmi, etten osaa yhtään janpania. Mites muuten muuten tarjonta tuolla matkailijoita ajatellen? Onko miten paljon majoitus- ja ravintolavaihtoehtoja? Paljonko siellä asuu vakituisesti väkeä vai onko lähinnä paikallisten lomakohde?
Lotta | Watia.fi
Tuolla on pieniä kyliä, joten paikallisiakin on, mutta paljon myös japanilaisia turisteja. Hotelleja löytyy kyllä varsinkin saaren pohjoisrannoilla on useita resortteja ja palveluja niihin liittyen. Ei ole mitään ostoskeskuksia ja ruokakauppojakin on vähän, mutta kyllä hyvin pärjää reppureissaaja ja samsonite-turisti. :-)
Stacy Siivonen
Ei ole Iriomote tuttu, eikä vuorikissa eikä harjakotka. Sen sijaan olin kerran ihastunut yhteen okinawalaiseen. Eipä siitäkään mitään tullut. Olisi mielenkiintoista vaellella tuolla metsissä. Vuorikisusta tulee mieleen se, kun etsin aavikkokilpikonnia niitä löytämättä, mutta paikka oli mielenkiintoinen, joka tapauksessa. Harvinaisin löytämäni elukka on ollut punahelttahokko: https://en.wikipedia.org/wiki/Wattled_curassow
Lotta | Watia.fi
Punahelttahokko näyttää aika hienolta. Ylvään näköinen lintu! Aavikkokilpikonnakin kuulostaa aika eksoottiselta.
Anna | Muuttolintu.com
Ooh pakko päästä tuonne suuntaan, sitten kun Japaniin lähdetään! Nuo rannat nyt erityisesti kävi houkuttamaan, vesiputoukset ja patikointikin kuulostaa hyvältä (noita kuumottavia laukauksia lukuunottamatta :) ) Kävipä tuuri tuon majoituksen suhteen! Ja ihanan ystävällisiä ihmisiä. Sitä mietin, että pärjääkö tuolla englannilla miten?
Lotta | Watia.fi
Aika vähän tuolla puhutaan englantia, mutta resorteissa kyllä varmasti sitäkin. Japanilaiset ovat niin ystävällisiä, että vaikka ei yhteistä kieltä olisikaan, niin aivan varmasti pärjää. :-)
Sandra / Terveiset päiväntasaajalta
Onpa makeen näkönen viidakko sielläkin :D Ja jättimäiset simpukat :D Tosi mielenkiintoisen oloinen paikka ja rannikko varmasti aika upea :)
Lotta | Watia.fi
Hieno paikka, kyllä! :-)
Merja / Merjan matkassa
Ei ole tuttu paikka ja täytyy myöntää, etten ole siitä koskaan kuullutkaan. Hurjan näköinen viidakko ja aika pelottavia ne laukaukset. Onneksi tulivat kaiuttimista, eikä metsästäjän piipun suusta :)
Lotta | Watia.fi
Sanoppa muuta! Vaikka hetken aikaa vähän kuumotti…
Teija / Lähdetään Taas
Minä(kään) en ole koskaan kuullut koko saaresta. Näyttää ja kuulostaa kyllä ihan tosi hienolta!
Lotta | Watia.fi
Maailma on täynnä just tällasia paikkoja, joista ei vielä mitään tiedä. Mut aina välillä tulee vastaan. :-)
Liza in London
Kävipä sulla tsägä majapaikan suhteen, mahtavaa! Varmaan ihan hyvä, ettet lähtenyt itseksesi syvemmälle viidakkoon – maasto näytti “pikkuisen” vaikeakulkuiselta.. tosin myrkkykäärmeet pelottaisivat ainakin mua, vaikka olisin liikkeellä kuinka isolla porukalla, haha. Upeita myös nuo rannat, luulisi, että tuolla olisi enemmänkin turisteja!
Lotta | Watia.fi
Joo, ei yksin tuonne viidakkoon kyllä viitsi. Vaikka ne käärmeet toki pelottaa suuremmassakin jengissä. Olin kyllä ihan puulla päähän lyöty kun rannalla ei ollut ketään. Japanilaiset turistit tosin eivät niinkään rannalla viihdy.
Meri / Syö Matkusta Rakasta
Uusi tuttavuus tämä paikka, mutta ehdottomasti juuri sen näköistä Japania, johon minä haluaisin tutustua. Viimeinenkin kuva näyttää aivan paratiisilta, ja villikissat kuulostavat niin mystiseltä. Ja plussaa vähäisesti turistimäärästä! Mikähän mahtaa olla syy, ettei turismia sen enempää ole?
Lotta | Watia.fi
Saari ei ole ollut mitenkään helposti tavoitettavissa, joten siinä varmasti syy. Tosin nyt japanilainen halpalentoyhtiö Peach aloitti Osakasta suorat lennot Ishigakille, josta pääsee Iriomotelle lautalla, joten uskoisin, että turismi tulee kasvamaan. Nyt tekivät selkeästi turismikartoitusta kun osallistuin johonkin pitkähköön kyselyyn kun kävin kyselemässä apua turistineuvonnasta. Uskoisin, että länsimaalaisiakin tuolla pian on.
Teppo/Tämä matka
Ihmettelin alkuun, että noin tiheästiasutusta maasta vähän matkailijoita saarella, mutta taitaa tappajakäärmeet pitää massat loitolla. Aina oppii uutta kun lukee matkablogeja…
Lotta | Watia.fi
Tuolta Okinawalta löytyy vielä paljon saaria, joissa on hyvin vähän asukkaita eikä oikeastaan yhtään turisteja. Okinawaan kuuluu satoja pikkusaaria!
Kaisa
Japani on mulle ihan tuntematon kohde, joten hauska lukea jostain ihan erilaisesta Japanista kuin mitä on yleensä kuullut :)
Lotta | Watia.fi
Japani on niin monipuolinen ja hieno!
Erja/ Andalusian auringossa- ruokamatkablogi
oi miten ihania kuvia <3
Lotta | Watia.fi
Kiitos Erja! :-)