Aamulla heräsimme hiekassa narskuviin askeleisiin, joita seurasi kameran sulkimen ääni. Nostin pääni ja huomasin, kun kaksi herraa valokuvasivat meitä nukkumassa lentokoneen hylyn sisällä. Painoin pääni takaisin alas ja kerroin, että jos hetken odotatte, niin pääsette ihan rauhassa kuvaamaan. Kuulemma kuvat olivat mielenkiintoisempia, kun me olimme siellä nukkumassa. Niin varmasti olivatkin.

Yöllä oli alkanut tihkuttaa vettä. Hylky suojeli kuitenkin oikein hyvin, sillä vettä ei mitenkään rankasti tullut. Toki aika kosteaksi makuupussi ja kengät, jotka olin jättänyt pussini viereen, olivat päässeet. Erityisen kylmä ei kuitenkaan ollut. Varsinkaan enää sitten, kun keittelimme aamuteet, puurot ja munakokkelia.

Makuualustat ja makuupussit olivat mustaa kosteaa hiekkaa täynnä, mutta ei se mitään. Aika huikea kokemus kaiken kaikkiaan. Sanoimme heipat belgialaiselle telttailuseurueelle ja starttasimme auton. Seuraavana meillä oli tiedossa lämmin luonnonkylpy edellisenä päivänä skouttaamassamme altaassa ja kuivat vaihtovaatteetkin odottivat autossa.

Altaalla törmäsimme näihin kahteen mieheen, jotka olivat aiemmin meidät lentokoneen hylyllä herättäneet. Hekin olivat päättäneet käydä aamupesulla, kun olivat viettäneet yönsä campervanissa Skógafossilla. Kameraa en enää tänne ottanut mukaan, kun edellispäivänä olin jo altaan kuvannut, mutta olisi pitänyt. Nyt paikalla ei näiden kahden miehen poistuttua ollut lisäksemme ketään ja paikka oli usvaisen aavemainen. Nyt se täytyi kuitenkin tallentaa vain verkkokalvoille. Kyllä teki lämmin kylpy hyvää ulkona nukutun yön jälkeen.

Kylpy oli niin rentouttava, että ajomatkalla olin puoliksi unessa lämpimässä autossa. Onneksi minun ei tarvinnut ajaa. Pian pidimme kuitenkin vielä reissun viimeisen nähtävyystauon kuuluisalla Seljalandsfoss-vesiputouksella.

Ilman sadepäivääkin täällä olisi kastunut. Putouksen taakse pääsee kävelemään ja siellä on melkoisen kosteaa. Mut tosi magee putous kyllä, oli keli mikä tahansa. Sitten olikin vuorossa viimeinen ajopätkä. Yövyimme jälleen kerran AirBnB:n kautta vuokratussa asunnossa aivan Keflavíkin lentokentän lähellä. Lentomme takaisin Suomeen lähtisi seuraavana aamuna. Viimeiset parisensataa kilometria menivät aika sateisissa ja sumuisissa maisemissa. Islantikin alkoi itkeä, kun meidän piti lähteä kotiin.

Keflavíkissa oli juuri tänään Valon Yö -tapahtuma, joten useampi katu oli suljettuna paraatin tieltä. Emme siis millään meinanneet aluksi päästä majapaikkaame, mutta kyllä se sitten lähes tunnin seikkailun jälkeen lopulta onnistui. Pienet kadut olivat aivan täynnä parkkeerattuja autoja ja ihmisiä islannin liput ja oluet kädessä.

Majoittauduttuamme ja vähän evästä syötyämme lähdimme vielä rentoutumaan illaksi Blue Lagoon -kylpylään. Kyllä maistui. Tänne kannattaa todellakin varata liput ennakkoon, sillä paikasta on tullut todella suosittu. Koska se sijaitsee aivan lentokentän kupeessa, ehtii siellä jo lyhyehkön lentokoneen vaihdon aikanakin käydä. Itse en ottanut Blue Lagoonissa kuvia vaan keskityin rentoutumiseen, mutta kuvia voit käydä ihailemassa Pää Pilvissä -blogissa. Maaritin reissulla on muuten ollut huomattavasti vähemmän porukkaa tuolla altaassa, sillä meidän kanssa siellä lillui melkoinen määrä kanssaturisteja ja tupa oli siltä päivältä loppuunmyyty. Kaiken kaikkiaan pidimme enemmän Mývatnin kylpylästä, mutta kyllä Blue Lagoonissakin saa ehdottomasti rentoutumisvaihteen päälle.

Illalla palattuamme takaisin majapaikkaamme alkoi ulkona rytistä. Ilotulituksia! Valon Yö -tapahtumaan liittyi komeat tulitukset, jotka näkyivät asuntomme pihaan oikein komeasti. Hieno päätös upealle reissulle.

Aamulla nousimme Iceland Airin siiville takaisin kohti Helsinkiä. Taskussa huikeita muistoja mitä parhaimmassa seurassa ja monta muistikortillista upeita maisemia. Kyllä, tänne haluan vielä joskus takaisin.