Olen elänyt käytännössä koko viime vuoden matkalaukusta. Talvi meni Uudessa-Seelannissa, kevät ja kesä Japanissa ja viimeiset viisi kuukautta olen reissannut ympäri Aasiaa. Rakastan matkailua ja tunnen olevani etuoikeutettu päästessäni näkemään niin paljon maailmaa ja saamaan jatkuvasti uusia kokemuksia. Rakastan työtäni matkailun parissa, enkä vaihtaisi sitä pois. Kaipaan kuitenkin kotia. Mutta mikä se koti on?
Palaan Suomeen ensi viikolla. En kuitenkaan palaa kotiin, sillä ei minulla ole tällä hetkellä kotia Suomessa. Monesti reissusta palatessa on voinut todeta, kuinka ihana on päästä pitkästä aikaa nukkumaan omaan sänkyyn. Minulla ei ole omaa sänkyä, ei omaa vaatekaappia tai keittiötä. Vaikka palaan Suomeen, jatkan silti matkalaukkuelämää majoittumalla muiden nurkkiin tai hotelleihin siksi aikaa, kunnes maailma taas kutsuu. Vietän Suomessa vain viikon, ennen kuin matkustan taas työmatkalle Japaniin. Tuohonkin viikkoon mahtuu kaksi kaupunkia ja runsaasti tekemistä.
Matkalaukkuelämää viettäessäni kerron kuitenkin meneväni kotiin, kun palaan päivän päätteeksi paikkaan, jossa aion seuraavan yöni nukkua. En enää koekaan olevani kylässä tai matkoilla, vaan kotona. Jos joka paikassa voi olla koti, kuinka sinne voi kaivata – tai mihin oikeastaan edes loppujen lopuksi kaipaan?
Kaipaan sitä, että voin aamulla tutusta kaapista ottaa tutun teepannun, täyttää sen suosikkiteelläni, jonka kaadan suosikkimukiini. Istua omalle suosikkipaikalleni lukemaan päivän puheenaiheet. Kaipaan sitä, että lähikaupasta löytyy suosikkituotteeni tutulta paikaltaan. Sitä, että keittiössäni on ne tarvittavat ainekset ja välineet, joilla saan kokattua juuri sitä mun lemppariruokaani.
Kaipaan selkeästi rutiinia, kaipaan arkea. Kaipaan niitä päiviä, kun ei tarvitse tehdä mitään.
Suunnitelmissa oli elää vielä ainakin vuosi ilman sitä paikkaa, mihin palata. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että se paikka tulee keväällä olemaan Tampereella. Matkapäiviä tulee vuoteen 2017 mahtumaan runsaasti, mutta väliin mahtuu niitä päiviä ja viikkoja, jolloin voi viimein herätä omasta sängystä. Matkalaukkuelämä jatkunee vielä ainakin huhtikuuhun, mutta jos kaikki menee putkeen, saa kevään saavuttua kutsua pientä koloa Tampereella kodikseen. Arki – täältä tullaan!
Itseni tuntien tiedän, että siitä arjestakin tulee taas jossain vaiheessa liian arkea, joten pidempi matkalaukkuelämä varmasti taas jossain vaiheessa kutsuu. Siihen saakka pidetään koti Suomessa ja matkalaukku olkoon matkoja varten.
Seuraa matkaa Instagramissa, Facebookissa ja YouTubessa.
2 Responses
Jerry / Pako Arjesta
Itsellähän ei ole mitään omakohtaista kokemusta pidempiaikaisesta matkustamisesta, mutta ymmärrän silti, mitä tarkoitat. Toisaalta uskon, ettet tule välttämättä olemaan koskaan “tyytyväinen” (tarkoitan tän hyvällä tavalla) kumpaankaan vaihtoehtoon, eli kotonakin tulee jossain vaiheessa mitta täyteen, kuten maailmallakin (ainakin uskon, että itsestäni tuntuisi tältä). Pitää vain löytää se sopiva tasapaino :). Se matkailukin tuntuu kivemmalta, kun välillä voi olla kotona ja tajuta, että taas kaipaa maailmalle. Tervetuloa Suomeen! Kiva nähdä pitkästä aikaa :). Ja se Japani ei kuulosta koskaan huonolta ratkaisulta ;).
Lotta | Watia.fi
Just näin! Se on se tasapaino. Nyt kun saa työkseen reissata, niin luultavasti se on aika sopiva tasapaino, että pitää tukikohtaa Suomessa ja tekee sieltä sitten reissuja. Ainakin toistaiseksi – kunnes taas sitä tekee mieli pidemmäksi aikaa reissuun. Kiitos ja kiva päästä näkemään pitkästä aikaa! :-)