Loma marraskuisessa Suomessa

Loma marraskuisessa Suomessa

Vietän ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen marraskuuta Suomessa. Näin kauan meni, että uskalsin ottaa marraskuun haasteen uudelleen vastaan. Elin lokakuun Japanissa, jossa lämpötila nousi päivittäin yli kahdenkymmenen ja jossa aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta suurimman osan ajasta. Marraskuun alussa palatessani takaisin Tampereelle oli iltapäivällä pilkkopimeää ja mittarilukema näytti -6.

Ensimmäisen päivän shokista selvittyäni seuraava aamu näyttäytyikin yllättävän mukavana. Villasukat, teekuppi, sohvannurkka, uusimmat YouTube-videot ja hidas aamu. Olin pitkän työrupeaman jälkeen vapaalla.

Nyt viikon marraskuisessa Suomessa vapaata vietettyäni olen tajunnut, että ei marraskuu itsessään ollutkaan niin kurja. Kurjaa oli se, että piti lähteä töihin tai kouluun aamulla pimeässä ja palata takaisin iltapäivällä tai illalla – jälleen yhtä pimeässä. Mutta jos ne pimeät aamut ja illat saa viettää rauhassa sohvannurkassa teekupin kanssa ja voi ulkoilla halutessaan sen valoisen ajan, ei tilanne ole lainkaan niin paha.

Olen tällä hetkellä niin onnellisessa työtilanteessa, että saan tehdä vähän pidempiä työrupeamia Japanissa (tai jossain muualla päin maailmaa) ja olla sitten taas pidempään vapaalla Suomessa. Tällainen elämä ei välttämättä kaikille sovi, mutta itse olen nyt löytänyt juuri sopivan tasapainon työn ja vapaa-ajan välillä. Se, että töitä saa tehdä Japanissa, mun ikuisessa rakkaudenkohteessani, on yhä edelleen aivan uskomatonta. Sen lisäksi työtehtävääni kuuluu intohimon kohteestani päivittäin muille kertominen. Voiko se olla tottakaan?

Samalla sitten Suomessa ollessani tunnen olevani lomalla. Lähtökohtaisesti ne ulkomaanmatkat ovat aiemmin olleet lomia, mutta nyt tilanne onkin toinen. Ehkä monella ei tulisi kuuloonkaan matkustaa marraskuiseen Suomeen lomalle. Mutta kun sitä ajattelee tarkemmin, on se eksoottista. Nimenomaan silloin, kun sen ottaa lomana. Päiväsaikaan voi kävellä Tampereen hiljaisia katuja. Aavemaisen hiljaisia katuja. Pistäytyä kiireettömässä kahvilassa tai ruuhkaisimman lounasajan ulkopuolella ravintolassa. Museossa, elokuvateatterissa. Kunhan Tampereelle saadaan lumi, pääsen viimeinkin aloittamaan sen koko syksyn innokkaan puheenaiheeni, hiihtämisen. Voisihan sitäkin tosin jo harrastaa, jos vaan matkustaisi pohjoiseen.

Pohjoisesta puheenollen, yksi tämän talven matkailuhaaveitani on Suomen Lappi. Se näyttää niin maagiselta, enkä ole vielä koskaan sitä päässyt kokemaan. Siellä jos jossain on pimeää, mutta lumen kera siinä on jotain niin mystisen kaunista. Ja onhan se oikea kaamos koettava, edes kerran elämässä.

Suomen pimeä marraskuu ja kaamosaika tuli nyt tässä romantisoitua ja tiedän, että tämä on vaikeaa aikaa suurelle osalle meistä suomalaisista ja erityisesti heille, jotka käyvät päivittäin töissä tai koulussa. Vaikeaa aikaa se oli aikoinaan myös itselleni. Mutta jos sinulla on joskus mahdollisuus viettää lomaa marraskuisessa Suomessa, kokeile. Suhteesi tähän pimeään kuukauteen voi muuttua.

Tässä loppuun lokakuinen vapaapäiväni työmatkalla Japanissa. Jutun kuvituskuvat ovat myös lokakuisesta Japanista.

Leave a Reply