Madeira on täynnä upeaa luontoa. Rakastan patikoimista ja luonnossa reippailua, joka vaikutti Madeiran valitaan joululomakohteena. Nousevana matkailutrendinä tänä vuonna on selkeästi suomalaisille tutut etelän kohteet luontonäkökulmasta. Etelään ei enää lähdetä pelkästään aurinkoa palvomaan.
Madeira on erityisen tunnettu levada-vesikanavistaan. Saarella kulkee nykyään yli 2000 kilometriä kastelukanavia, joista useiden varrelle on vuosien saatossa muodostununut patikkapolkuja. Levadapatikka on ehdottomasti koettava Madeiran reissulla.
Me päätimme napata kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja nousimme ylös vuorelle Funchalin kaupungista lähtevällä kondolihissillä. Alas vuorelta pääsee halutessaan samaisella kondolilla, patikoimalla tai perinteisellä kelkalla. Kelkkailu todellakin oli vaarallisen näköistä.
Kondolihissi yhteen suuntaan maksaa 10 euroa ja matka ylös kestää noin viisitoista minuuttia. Hissistä aukeaa upea maisema yli Funchalin kaupungin ja oranssien kattojen. Alla näkyy myös banaaniviljelmiä ja pieniä maatiloja söpöine vuohineen ja lampaineen.
Ylhäällä vuorella on mahdollista vierailla kasvitieteellisessä puutarhassa, maistella paikallisia panineja, nähdä kirkko, nauttia teetä teehuoneessa tai lähteä vuorelta alas kelkalla. Kelkkaretki maksaa parikymppiä ja hurjalta se meno todellakin näytti mutkaisia katuja pitkin.
Me päätimme reippailla alas patikkapolkuja pitkin. Vuorelta lähtee myös toinen kondolihissi noin 10 minuutin päähän orkideoistaan kuuluisaan kasvitieteelliseen puutarhaan. Samaan paikkaan voi myös patikoida noin kahden tunnin matkan, josta jälkimmäinen puolisko mennään levadaa pitkin. Polku lähtee aivan tämän orkideapuutarhalle vievän kondolihissin vierestä. Nyt joulukuussa polun alkupäähän oli laitettu nauhoja merkitsemään, että polku olisi suljettu, mutta näimme niiden takaa tulevan joitakin patikoijia, joilta kysymällä reitti paljastui kuitenkin selväksi. Kielloista huolimatta lähdimme siis patikoimaan.
Ihana eukalyptuksen tuoksu valtasi keuhkot polkua hetken aikaa edettyämme. Saarella on runsaasti eukalyptuspuita, jotka vaikka upeita ovatkin, ovat vallanneet tilaa muulta kasvustolta. Eukalyptus tarvitsee runsaasti vettä, joten monet muut kasvit samalla alueella jäävät helposti jalkoihin.
Polku oli myös paikoitellen vähän huonossa kunnossa, kun sille oli sortunut kalliota tai maata oli lähtenyt vyörymään alas kanjoniin. Etenemistä se ei kuitenkaan estänyt. Sateisella kelillä jotkin kohdat saattavat olla hyvinkin liukkaita ja vaarallisia, mutta onneksi polku oli nyt kuiva.
Luonto oli erittäin mielenkiintoista ja vaihtelevaa polun varrella. Vehreää kasvillisuutta ja jylhiä kallioita löytyi. Levähdyspaikkojakin söpöine hobitinkoloineen tuli vastaan.
Reilun tunnin kuljettuamme polku muuttui viimein levadaksi. Osittain levada oli tähän aikaan vuodesta kuiva, mutta loppupäässä virtasi vesi. Loppupäässä saimme ihailla myös polun varrella kasvavia kaktuksia, jotka pohjoisesta tulevalle ovat aina erityisen eksoottisia.
Toisinaan levadan vieressä ei edes kulkenut polkua, vaan tuli kävellä pitkin kastelukanavan betonireunusta. Tämä polku ei ole tarkoitettu lasten kanssa liikkuville, sillä jotkin kohdat ovat vaarallisen kapeita.
Polku päättyy asuinalueelle, josta voi joko kävellä Funchalin kaupunkiin tai ottaa sinne paikallisbussin 2,20€ hintaan. Bussilla matkaa kertyi noin 15 minuuttia ja kävellen siihen olisi mennyt ehkä noin tunti. Me nappasimme nälkäisinä bussin ja nautiskelimme patikan päätteeksi herkullisesta seafoodista vanhassa kaupungissa.
10 Responses
Maarit Johanna
Kiitos tästä postauksesta! Etsin taannoin paljon suomenkielistä juttua näistä levadapatikoista, mutta en löytänyt kunnollisia. En tiennyt edes tuosta gondolimahdollisuudesta, ainoastaan että kannattaa vuokrata auto jos meinaa edes harkitakaan patikkapoluille pääsemistä. Madeiran levadat täytyy joskus testata. Näyttää kyllä seikkailulta, jopa vähän vaaralliselta. Minun miehen tuonne sais kyllä ihan heti :D
Lotta Watia | Unagidon
Jee, kiva että vinkeistä oli hyötyä! :-) Me ei vuokrattu autoa ja ihan mahdollista on silti levadoille ja upeisiin maisemiin päästä. Paikallisbussit myös kulkee monen levadan aloituspisteeseen. :-)
Anna Koskela
Me ollaan kytätty ja kytätään edelleen halpaa matkaa Madeiralle.
Tykkään tosi paljon kävellä mutta en missään ikävissä, korkeissa ja kapeissa paikoissa. Eli pitänee olla tarkkana jos tuonne pääsee, minkä polun ottaa. Toisaalta, jos maisemat on riittävän kiinnostavat, mä menen kuin vuorikauris eteenpäin, kunnes mies muistuttaa, että “Voisitko vähän katsoa mille kivelle hyppäät sen kameran kanssa” :D
Lotta Watia | Unagidon
Me saatiin Ebookersin kautta mielestäni oikein hyvä diili joulusesonkiin: lennot Lissabonin kautta + kuusi yötä hyvätasoisessa hotellissa aamiaisineen 600€/hlö. Edellisessä postauksessa tuosta hotellista ja matkasta enemmän. :-)
Levadoita löytyy enemmän ja vähemmän korkeilta paikoita ja hotellit/matkanjärjestäjät paikan päällä pystyy kans kertomaan, et kuinka helppo- tai vaikeakulkuisia ne ovat. :-)
Tiina, Kinttupolulla
Tutunnäköisiä polkuja….Madeira on ihana :-)
Lotta Watia | Unagidon
Todellakin ihana! Näitä polkuja kelpaisi joskus toistekin käydä tallaamassa. :-)
Meri / Syö Matkusta Rakasta
Mä oon pitänyt Madeiraa aina vähän mummokohteena, mutta mm. tää juttu sytytti kyllä sellaisen pienen orastavan Madeira-kuumeen meikäläiseenkin… :)
Lotta Watia | Unagidon
Etelän kohteet on selkeesti tekemässä uutta tulemistaan! Madeira todellakin toimii aktiiviseikkailijalle. :-)
Pirkko / Meriharakka
Kuvasi levadoista olivat niitä hyvin kuvaavia! Mekin tulimme vähän siihen tulokseen, että ovat vähän yliylistettyjä, sillä reittejä on hiukan vaikea seurata, vaikka olisi hyvä opaskirja ja välillä niiden kapeus tekee etenemisen aika rasittavaksi.
Tuo kelkkahomma on minusta jätetty vähän puoleen väliin – niillä kelkoilla pääsee alas “puoleen väliin”, mutta sitten siitä eteenpäin on otettava taksi, ellei sitten halua jatkaa kävelemällä, eli ihan ilman pientä urheiluajatusta tuo ei toimi – tai tulee sitten kalliiksi (kelkkamaksu ja taksimaksu).
Lotta Watia | Unagidon
Onpa harmi, ettei kelkalla pääse ihan alas saakka. Toisaalta mäki ei taida olla loppupäässä ihan niin jyrkkä, että kelkalla olisi mahdollista edes kulkea.
Levadoita on varmasti moneen lähtöön – helppokulkuista ja haastavampaa. :-)