Malesian Borneo – seikkailu eläinten ehdoilla

Malesian Borneo – seikkailu eläinten ehdoilla

posted in: Malesia | 34

Borneo on maailman kolmanneksi suurin saari. Borneon eteläpuoli kuuluu Indonesialle ja pohjoispuoli Malesialle. Pohjoispuolella sijaitsee myös mikrovaltio Brunei. Malesian Borneo jaetaan lisäksi kahteen osavaltioon: Sarawak ja Sabah. Monen Malesian Borneon matkaajan reissu alkaa Sabahin pääkaupungista Kota Kinabalusta, jonne on useita päivittäisiä lentoja mm. Kuala Lumpurista, mutta myös muualta kaakkois-Aasiasta. Sieltä meidänkin Borneon seikkailumme alkoi.

Malesian Borneo

Vietimme yhden yön Kota Kinabalussa, ennen kuin lensimme sieltä itään Sandakaniin. Sandakan on Sabahin paras luonto- ja eläinretkien aloituspiste. Kaupunki itsessään on pieni eikä kovinkaan mielenkiintoinen, mutta heti kaupungin vierestä alkaa sademetsää ja viidakkoa. Me valitsimme yöpymispaikaksemme Sepilokin noin puolen tunnin matkan päässä Sandakanista. Saimme majoittua viidakon laidalla. Sepilok Jungle Resort oli parhaat päivänsä nähnyt, mutta oikein sympaattinen ja kohtuuhintainen majoitusliike. Parasta siinä oli upea sijainti. Aamiaiselle ja illalliselle toiseen rakennukseen kulkeminen oli kuin viidakkoseikkailu. Toisinaan matkalla tuli vastaan kuningaskalastaja, toisinaan juovavaraani tai trooppinen käärme.

Malesian Borneo Malesian Borneo Malesian Borneo

Orankien kuntoutuskeskus

Sepilok Jungle Resort sijaitsee lyhyen kävelymatkan päässä orankien kuntoutuskeskuksesta, joten sijainti on siinäkin mielessä loistava. Orankien kuntoutuskeskuksessa voi käydä katsomassa orankien ruokintaa kymmeneltä aamulla tai kolmelta iltapäivällä. Aamulla ostettu lippu kelpaa päivän molempiin ruokintoihin, joten läheinen sijainti oli siinäkin mielessä kätevä.

Uskallan väittää, että kuntoutuskeskuksesta ei tarvitse orankeja näkemättä poistua – varsinkaan silloin, jos käy katsomassa päivän molempia ruokintoja. Se ei kuitenkaan aina ole taattua. Mitä vähemmän orankeja ruokintapaikalle saapuu, sitä parempi merkki se on siitä, että ne löytävät ruokaa itsenäisesti. Yksilöt ovat siis pian valmiita palautettavaksi luontoon.

Orankien elintila Malesian Borneolla on vähentynyt mm. valtavien palmuöljyplantaasien ja laittomien hakkuualueiden myötä. Oranki elää yksin ja matkustaa jatkuvasti. Se rakentaa pesänsä uuteen paikkaan joka yö uudelleen. Metsä, matkustustila ja ruoka vähenee kuitenkin jatkuvasti ja niin vähenee myös uhanalaisten orankien määrä. Huonokuntoisia orankeja on pelastettu hakkuualueilta ja niitä on tuotu kuntoutuskeskukseen suojaan ja kuntoutumaan.

Mikäli aikaa riittää, voi kuntoutuskeskuksessa tehdä myös vapaaehtoistyötä orankien parissa. Mikäli aikaa on vähemmän, voi vauvaorangin myös “adoptoida”. Jo sisäänpääsymaksun maksaminenkin auttaa orankien kuntoutuskeskuksen toimintaa.

Malesian Borneo Malesian Borneo

Malaijikarhujen kuntoutuskeskus

Aivan orankien kuntoutuskeskuksen vieressä sijaitsee malaijikarhujen kuntoutuskeskus. Pieniä ja suloisia malaijikarhuja salametsästetään yhä edelleen ja mm. niiden tassuja myydään pimeillä markkinoilla. Erityisesti Kiinassa malaijikarhun ruumiinosia käytetään kiinalaisessa lääketieteessä. Malaijikarhuja pidetään myös lemmikkeinä tai viihde-eläiminä sirkuksissa. Lisäksi Kaakkois-Aasian metsänhakkuu ajaa karhut ahtaalle ja niiden luonnollinen elintila on viime vuosina radikaalisti vähentynyt. Suurin osa kuntoutuskeskuksen karhuista on pelastettu laittomista sirkuksista tai ne ovat entisiä lemmikkieläimiä. Sisäänpääsylipun maksamalla tuet karhujen kuntoutustoimintaa.

Malesian Borneo

Kinabatangan – villieläinten turvasatama

Teimme Sepilokista yhden yön retken parin tunnin ajomatkan päähän Kinabatangan-joelle. Jokea ympäröivä alue on kansallispuistoa ja monet Borneon eläinlajit saapuvat joen varrelle, sillä niiden elintila käy jatkuvasti ahtaammaksi ja ahtaammaksi. Kahden tunnin ajomatkamme Sepilokista oli lähinnä pelkkää palmuöljyplantaasia. Kun elintila ja siten myös saatavilla oleva ruokamäärä vähenee, vähenee myös lajien ja yksilöiden määrä. Tämä tekeekin joelle matkaamisesta ristiriitaista. Mahdollisuus nähdä villieläimiä on suuri, mutta se on suuri siksi, että eläimillä ei ole muuta paikkaa minne mennä.

Malesian Borneo

Joelle järjestetään paljon opastettuja retkiä. Valitsimme omaksi oppaaksemme herra Ajin, joka on tunnettu villieläinvalokuvaaja. Retket tehdään luonnon ehdoilla ja pienissä ryhmissä. Aji kävi hakemassa meidät Sepilokista ja majoituimme yhdeksi yöksi Kinabatangan-joen varrelle luonnon keskelle. Heti saavuttuamme teimme kolmen tunnin jokiristeilyn pienellä veneellä. Kinabatangan-joen lisäksi tutkimme myös pienempiä sivujokia. Jouduimme keskelle rankkaa sade- ja ukkoskuuroa. Oli aika mielenkiintoista istua veneessä puun alla paikassa, jossa varoitettiin krokotiileistä. Kastuimme, mutta ei se mitään. Onneksi oli sadevaatteet mukana. Sitä suosittelen muillekin, sillä oman kokemuksemme mukaan Malesian Borneon viidakossa satoi ja ukkosti rankasti lähes joka ilta.

Malesian Borneo

Kuuro kuitenkin hellitti ja pääsimme jatkamaan matkaa. Nenäapinoita ei aluksi meinannut näkyä, mutta loppumatkasta tapasimme lopulta kaksi laumaa! Vau. Ne olivat upeita. Valtava nenä, suuri vatsa ja todella mielenkiintoinen äänimaailma. Ymmärsin, miksi niitä kutsutaan englanniksi myös nimellä dutchman.

En omalle kameralleni saanut nenäapinoita kovinkaan hyvin tallennettua. Jutun lopussa on kuitenkin video, jossa näitä upeita eläimiä pääsee näkemään ja niiden äänimaailman kuulemaan.

Aikataulussa oli myös yöretki viidakkoon etsimään yöeläimiä, mutta rankan sateen vuoksi polut olivat polveen asti täynnä kuravettä. Oikeasti. Viidakossa kävely ei siis miellyttävää eikä edes turvallista olisi ollut, joten se jouduttiin valitettavasti perumaan.

Seuraavana aamuna herätyskello soi viideltä. Kuudelta aamulla starttasi aamujokiristeily. Aamu oli todellakin upea ja aikaisin herääminen jokaisen unihiekanmurun väärti. Malesian Borneo on uskomaton.

Malesian Borneo Malesian Borneo

Upea, rauhallinen ja raikas aamu. Kuljimme veneellä Kinabatanganin sivujoille. Ensimmäisenä näimme orangin. Sitten upeita värikkäitä lintuja. Seuraavana useamman nenäapinalauman ja vielä lopuksi joen ylittävän partasian. Huh mikä reissu. Aivan upea.

Malesian Borneo

Selingan – yö merikilpikonnien kanssa

Viidakon sydämestä matka jatkui keskelle merta pienelle kilpikonnasaarelle. Selingan on yksi kolmesta merikilpikonnien suojelulle pyhitetystä saaresta aivan Malesian ja Philippiinien rajalla. Saarelle otetaan vastaan päivittäin noin 40-50 turistia. Pikavene lähtee Malesian Borneon Sandakanista joka aamu klo 9.30 ja takaisin se saapuu seuraavana aamuna. Pikavenematka kilpikonnasaarelle kestää noin tunnin.

Malesian Borneo

Selingan on rauhallinen ja upea paratiisisaari. Todella pieni sellainen. Suihkusta tulee merivettä ja puhelinverkkoa, saati nettiverkkoa, ei ole. Saarella on muutama majoituskäyttöön tarkoitettu rakennus, yksi ravintolarakennus ja pieni armeijan tukikohta. Valkohiekkaisilla rannoilla voi nähdä kilpikonnien lisäksi juovavaraaneita ja erilaisia rapulajeja. Rannalla voi snorklata, mutta kovin upeita merenalaisia näkymiä siellä ei ole. Hirveästi merimakkaroita. Yksi reissukumppaneistamme oli nähnyt riuttahain.

Päiväsaikaan saarella voi vapaasti käyskennellä, nauttia luonnon rauhasta ja hiljaisuudesta tai pulahtaa mereen. Auringon laskettua rannalle ei ole enää asiaa, sillä merikilpikonnat nousevat pimeällä saarelle munimaan. Merikilpikonnia halutaan suojella ja niiden populaatiota kasvattaa siten, että kun kilpikonnaäiti on käynyt yöllä rannalle munimassa, kerätään munat talteen ja ne haudataan hiekkaan vartioidulle alueelle. Täten mm. saarella asuvat juovavaraanit eivät pääse syömään munia ja niiden kuoriutumismahdollisuus on suurempi. Toisaalta myös toiset kilpikonnaäidit eivät pääse tuhoamaan edellisen munimia munia, sillä niillä on tapana kaivaa kuoppa samoihin paikkoihin.

Joskus munia kuitenkin jää hiekkaan tai munimistapahtumaa ei huomata, jolloin saarella saattaa viilettää pieniä kilpikonnanpoikasia kohti merta. Olimme onnekkaita ja rantakävelyllä pieni kilpikonna viiletti kovaa vauhtia mereen. Sinne se selvisi! Voi miten suloinen oli se.

Malesian Borneo

Näimme myös hautomossa juuri kuoriutuneet pienet kilpikonnat. Niitä kuoriutuu päivittäin kymmeniä ja päivän aikana kuoriutuneet poikaset pääsetään yöllä mereen.

Malesian Borneo

Auringon laskeuduttua katsoimme videon merikilpikonnista ja asetuimme illallispöytään (lounas ja illallinen tällä saarella olivat muuten aivan loistavat). Illallisen jälkeen oli luvassa odottelua. Odotimme saarenvartijan ilmoitusta siitä, koska yön ensimmäinen kilpikonna saapuisi saarelle. Yleensä kilpikonnia alkaa saapua iltakahdeksan ja kymmenen välillä, mutta joskus siinä saattaa kestää aamuyöhön saakka. Toisinaan kilpikonnia ei tule yön aikana saarelle lainkaan. Pienikin valo, äänet tai muu häiriö saattaa muuttaa kilpikonnan rantautumissuunnitelman. Odotellessa saimme ihastella valtavien hedelmälepakoiden puussa rapistelua ja hedelmänkivien pudottelua.

Sitten kävi kutsu. Yön ensimmäinen merikilpikonna oli aloittanut munimisen rannalla juuri ennen iltakymmentä. Kun merikilpikonnaäiti munii, se on kuin transsissa. Se ei näe mitään ympärillä olevaa, keskittyy ainoastaan munimiseen. Tämä mahdollistaa sen, että pääsimme katsomaan munimistapahtumaa. Valokuvia sai ottaa, mutta salamaa ei saisi missään nimessä käyttää. Videokuvaaminen oli myös kielletty.

Oli se kilpikonna vaan valtava. Upea eläin.

Malesian Borneo Malesian Borneo

Samalla kun kilpikonna muni munia kaivamaansa koloon, keräsi saarenvartija niitä ämpäriin. Tämä kyseinen kilpikonna muni yhdeltä istumalta yli sata munaa. Kun se oli saanut munat munittua, mittasi saarevartija yksilön koon ja tarkisti, oliko se jo aiemmin merkitty. Kyseinen kilpikonna oli ja se oli jo toista kertaa munimassa tällä samalla saarella. Kilpikonnan kilvestä poistettiin loiset ja katsottiin muutenkin, että se oli valmis jatkamaan matkaansa. Saarenvartijan arvion mukaan tämä yksilö oli 25-vuotias. Jätimme kilpikonnan jatkamaan matkaansa takaisin mereen.

Kävimme vielä katsomassa, kuinka saarenvartija laski munat vartioituun hautomoon. Sen lisäksi saimme vielä todistaa, kun samana päivänä kuorituneet pikkukilpikonnat pääsettiin mereen.

Upea ilta kaikenkaikkiaan.

Yksi asia jäi kuitenkin harmittamaan. Ryhmässä oli useampi lapsi, mutta vain yksi välinpitämätön vanhempi. Ensinnäkin tämä nainen otti valokuvan munivasta kilpikonnasta salaman kanssa. Vaikka tätä oli kuinka painotettu. Vaikka hän otti ensimmäiset kuvansa ilman salamaa. Aivan varmasti kyseessä ei ollut vahinko. Kuinka joku voi olla niin välinpitämätön? Kyseessä on elävä olento. Toisekseen, kun päästimme pienet kilpikonnat mereen, tämä vanhempi päästi nuoren lapsensa kulkemaan pienten kilpikonnien seassa miten sattuu. Kerran pelastin pienen mereen juoksevan kilpikonnan lapsen jalan alta. Jos lapsesi ei pysy paikallaan, pidä hänet paikallaan.

Tällainen retki on lapselle ja aikuiselle unohtumaton kokemus. Paljon parempi, kuin matka akvaarioon tai eläintarhaan. Täällä ei kuitenkaan (onneksi) ole häkkejä tai akvaarioita. Silloin on pelattava eläinten ehdoilla. Jos et sitä ymmärrä, tämä kohde ei ole sinulle.

Kilpikonnasaariretki on melko kallis (n. 170€/hlö riippuen vähän siitä, mitä kautta sen varaa), mutta suuri osa tuotoista menee kilpikonnien suojeluun, joten sen maksaa kuitenkin mielellään. Kokemus on ehdottomasti ainutlaatuinen.

Tässä vielä video Malesian Borneon seikkailusta.

Onko Malesian Borneo tuttu matkakohde? Missä sinä olet matkaillut eläinten ehdoilla?

Seuraa matkaa Instagramissa, Facebookissa ja YouTubessa.

34 Responses

  1. Varsin jännittävä video. Olenkin jo kommentoinut kuningaskalastajaa, nyt mietin, oliko kuvassa jalohaikara vai toi intermediate egret: http://borneobirds.com/egrets/ Näyttää aika jykevältä nokalta. Tulee sellainen fiilis videolta, että eläimiä on paljon, etenkin kädellisiä ja kun minä olin Amazoniassa, niin siellä oli varsin tyhjää. Se varmaan johtuu siitä, että Borneolla on palmuöljyviljelmät ajaneet eläimet pois ihmisten näkösälle. Kilpikonnat ovat tietysti sympaattisia, olen niitä nähnyt Kaliforniassa. Eläinten ehdoilla olen siis matkustellut myös siellä. Ihan kuin jokin salangaanin pesä jokivarressa, vaan taisipa olla vain tavallisia pääskyjä. Minä olen kerran käynyt kilpikonnien suojelualueella, mutta eipä siellä ollut niitä näkösällä juuri silloin.
    Mitä tulee sateeseen, niin sademetsässä aina sataa ja lopunkin ajasta on märkää ja lieju on vielä kauhean liukasta, joten siinä vetää vielä lipatkin helposti ja sen jälkeen näyttää samalta kuin olisi jostain Vietnam-leffasta.

    • Joo, just näin. Hienoahan se on nähdä paljon kädellisiä, mutta harmillista, että niitä näkee sen vuoksi, kun niillä ei ole muuta paikkaa, minne mennä.

      Tavallisia pääskyjä olivat nuo tosiaan.

  2. Juuri samoilla seuduilla kuljettiin toissasyksynä, niin tuossa kuntoutuskeskuksessa, kuin Kinabatang-joella kuin kilpikonnasaarella! Meidän porukkaan ei kilpparisaarella onneksi törppöjä osunut ja nenäapinoistakin saimme muutamia ihan kivoja kuvia.

    Jos haluat lukea samoista kokemuksista, niin tsekkaa täältä vaikka
    http://meriharakka.net/?s=borneo

    • Muistelinkin että te olette käyneet Borneolla, mutta en muistanut, että kävitte kilpikonnasaarellakin. Onneksi ei törppöjä osunut matkaan!

  3. Eläinkohteet kiinnostaa kyllä, mutta kun niiden eettisyys on usein kyseenalainen tai siitä ei saa selvää, niin useimmiten ne on jääneet väliin. Mukava kuitenkin tuollainen luonnonmukainen suojelualue, tuolla varmaan on hyvät olot eläimillä ja jos turistitkaan ei siellä ihan vapaasti saa liikkua. Söpöjä noi pikkukilpparit! :)

    • Eläinkohteiden eettisyys mietityttää aina. Sen vuoksi mieluummin käy suojelualueilla, kuin eläintarhoissa.

      Pikkukilpparit olivat kyllä suloisia. :-)

  4. Samaa mieltä; Malesian Borneo on upea! Olen käynyt siellä pari kertaa ja ensimmäisellä kerralla kävin minäkin tuolla orang utangien kuntoutuskeskuksessa. Voisin mennä Sabahiin kolmannenkin kerran, ja Sarawakin puoli kiinnostaisi myös!

  5. Eikä mitä kohteita!! Malesia on noussut matkustuslistalla korkealle ja haluaisi jo varata lentoja kohteeseen – harmi että vielä ei tilanne anna myöden. Haluaisin vierailla ainakin tuolla orankien kuntoutuskeskuksessa, olisi kiva viettää päivä tai pari vapaaehtoistyötä tehden. :) Siskon taas veisin tuonne merikilpikonnien katseluun kun hän on niin kilpikonnafanaatikko. Pitääkin näyttää tämä postaus (taas) Lindalle, jos siitä saisi matkakaverin tännekin. Mä oon tainnut hänelle tykittää monta sun postausta ja kuinka ollakaan, hän mainitsi muutama viikko sitten että haluaisi ehkä hakea Japaniin työharjoitteluun.. Olen selkeästi vähän aivopessyt sisartani sun postauksilla… :D

    • Noniin, työharjoiteluun Japaniin ehdottomasti! Hieno kokemus on se. Hieno kokemus on myös kilpparisaari ja Borneo muutenkin. Suosittelen sitäkin! :-)

  6. Upea video, melkoinen luontodokumentti. Tuolla joessa en olisi kyllä uinut… Borneon kiinnostus kasvoi valtavasti tämän postauksen ja videon perusteella! Eläinmatkailua toistaiseksi on tullut harrastettua vasta Afrikassa, mutta sen pohjalta voisi tehdä reissuja kyllä moneen muuhunkin maanosaan. Eläimet omassa ympäristössään on mukavaa katseltavaa ja tarjoaa melkeinpä matkailun parhaat elämykset :-)

    • Kiitos Rami! Joo, jokeen en suosittele minäkään pulahtamista, krokotiilejakin kun siellä on… :-D Eläimet omassa ympäristössään todellakin tarjoavat mahtavat matkailuelämykset! Afrikansafari pitää kokea mielellään mahdollisimman pian. :-)

  7. Voi haluisin ehdottomasti mennä käymään tuolla orankien kuntoutuskeskuksessa. :] Kivoja eläinystävällisiä vinkkejä, jos näin voi sanoa, tarkoitan siis eläinten oloja parantavia paikkoja.

  8. Borneo on kyllä kiinnostava matkakohde ja ehkpä seuraavalla kerralla mennään sinnekin käymään.. jostain syystä nuo paratiisirantojen metsästykset on ollut itelle niin lähellä sydäntä ettei metsään ole vielä kerennyt ;)

    • Heh, paratiisirantojen metsästämisessä ei ole mitään pahaa! ;-) Mut ehdottomasti suosittelen vehreää Borneota tuleville reissuille. :-)

  9. Ihan tuntematonta maailman kolkkaa! Muistan kyllä katselleeni Borneosta kertovaa tarinaa lapsena vhs-kasetilta. Orankivauvat olivat siinä suosikkejani :D
    Ihan uskomaton kokemus varmasti tuo kilpikonnaretki! Mahtava miten hyvin niistä pidetään huolta. Jospa vain pitäisivät kaikki vieraatkin…

    • Orankivauvat. <3 Niin suloisia, niin kuin mitkä tahansa muutkin eläinvauvat. Ovat ne kyllä aikuisinakin sitten mahtavia, varsinkin valtava merikilpikonna teki vaikutuksen.

  10. Uijui mitä mitä maisemia, upeaa luontoa ja eläimiä. Tällaisesta haaveilen itsekin, etenkin nuo kilpikonnavauvat ovat aivan ihania. Turkissakin asustaa kilppareita, mutta en ole vielä päässyt näkemään…

  11. En välttämättä haluaisi katsella orankeja noin läheltä…

    Borneo oli aikanaa meidän listalla, kun tuolla päin oltiin, mutta ei olla NIIN eläin-ihmisiä, että niiden takia sitten oltaisiin paikalle vaivauduttu : )

  12. Voi kun mielenkiintoiset retket. Kiva että olit laittanut kartan. Juuri Pohdin, että pitää käydä katsomassa. Nämä pitää laittaa ylös, jos joskus vaikka tuonnepäin pääsisi.

  13. Voi apua, miten suloinen pieni kilppari. Borneossa olisi kyllä hieno päästä käymään. En tosin tiennytkään, että se on ihan noin valtavankokoinen! Suuri, kyllä, mutta että maailman kolmanneksi suurin saari :o!

  14. Aikamoinen seikkailu teillä siellä meneillään. Vau! Olisi upeaa päästä kokemaan tuo kilppariretki. Olen samaa mieltä tuosta lapsen kanssa retkeilystä, ja itselläni on 4 -vuotias niin tiedän jotain lapsen kanssa reissaamisesta. Luontokohteet ja Disneyland on kaksi eri asiaa, ja lapselle on hyvä heti opettaa miten luonnossa liikutaan (ja kyllä siellä Disneylandissakin). On paljon helpompaa sitten itsellekin kun lapsi ymmärtää mistä on kysymys, ja oppii arvostamaan eläimiä ja luontoa. Ja jos hän ei vielä ymmärrä, niin sitten aikuisen tulee ottaa se vastuu että katsoo lapsen perään, ja omalla käytöksellään näyttää esimerkkiä. Höh, muakin aina ärsyttää tuollainen käytös!

  15. Voi että miten hieno reissu! Olen itse suunnitellut yhdessä vaiheessa tismalleen samanlaista reissua samoihin kohteisiin, joten tämä reissu onkin sitten vain lukkoon lyömistä vaille valmis. :D Saas nähdä, olisi aivan upeaa päästä näkemään näin paljon eläinten auttamista ja luonnonvaraisia eläimiä!

  16. Huikean kuuloinen reissu! Yksi mun parhaista ystävistä on malesialalinen ja asuu Borneolla. Pääsin itse käymään siellä monen vuoden suunnittelun jälkeen viime vuoden toukokuussa, ystäväni häissä! Silloin pääsin tutustumaan Borneon upeaan luontoon ja malesialaiseen kulttuuriin, voi jösses miten paljon herkullisia ruokia siellä on! Multakin on tuloss myöhemmin Borneoon liittyviä postauksia. Tuolla alueella ei tullut käytyä, muuta kuin Kota Kinabalulla. Matkailijoita peloteltiin silloin sillä, että filippiiniläiset kidnappaavat turisteja ja paikallisia Itä-Borneolla. Liekö totta, mutta jotain kiistaahan Filippiineillä ja Malesialla vaikutti olevan maiden välisistä alueista ja saarista?

    Tämä oli kuitenkin ihan mahtava postaus, erityisesti tuo kilpikonnasaari vaikutti aivan unohtumattoman hienolta kokemukselta. Hienoa, että kilpikonnia suojellaan ja pääsitte todistamaan sen omin silmin. Välinpitämätön äiti lapsineen kyllä olisi sapettanut muakin!

    • Kuulostaa hienolta sunkin reissu! Malesialainen ruoka on kyllä ihanaa. Kota Kinabalu oli ihan symppis kaupunki myös. :-) Hmm, noista kidnappauksista en tiedä ja toivottavasti eivät pidä paikkaansa, mutta eipä näistä tiedä…

  17. Borneo on se mesta, jota olen eniten nyt viime aikoina Aasian suunnilta googlaillut, siis matkustusmielessä. Eiköhän sinne, toivottavasti, viimeistään lähivuosina päästä. Toivottavasti ennemmin kuin myöhemmin. Vaikuttaa siltä, etten tulisi pettymään. :) Ja hyvä vinkki noi sadevaatteet, ei tollaiset tule itselle mieleen, ennen kuin joku sen ääneen sanoo (kirjoittaa)!

Leave a Reply