Okinawa – etelän paratiisi

Okinawa – etelän paratiisi

Olin opiskelijavaihdossa Japanin Fukuokassa Seinan Gakuin -yliopistossa kevätlukukauden 2012 Jyväskylän ammattikorkeakoulun kautta. Kirjoitin tuolloin blogia, johon julkaisin päiväkirjamerkintöjä opiskelijaelämästä Fukuokassa. Jutut eivät ole olleet enää vuosiin saatavilla, mutta nyt julkaisen ne uudelleen kronologisessa järjestyksessä. Tervetuloa mukaan virtuaalimatkalle kurkkimaan, miltä yliopistovaihtarin elämä Japanissa näyttää.

Juttu on alunperin julkaistu huhtikuussa 2012. Jutut julkaistaan sellaisenaan, kuten ne on alunperinkin kirjoitettu. Juttusarjan ensimmäisen artikkelin löydät täältä.

 

Smaragdinhohtoinen meri.
Valkoiset hiekkarannat.
Palmut.
Rento fiilis.
Okinawa.

Olin haaveillut matkasta Okinawalle jo vuosia, ja viimein tämä haave kävi toteen. Matkaan lähdin kahden kiinalaisen japanin kielen kurssikaverini, sekä kahden heidän taiwanilaisen ystävänsä kanssa. Heistä kukaan ei puhu englantia, joten japaniksi meni koko reissu. Vähän stressasi se, että matkaseurue osasi ottaa matkustamisen niin rennosti siinä määrin, että vielä 1,5h ennen koneen lähtöä, liput vielä lunastamatta, pitäisi jäädä kaupungille shoppailemaan. Stressaan lennoista ja niille ehtimisestä melko tehokkaasti aina, mutta tällä kertaa, ainakin omasta mielestäni, ihan aiheesta. Itse matka sitten perillä Okinawalla menikin kyllä loistavasti, koska stressata ei tarvinnut sitten mistään.

Matka Fukuokasta Okinawan pääsaarelle kestää noin tunnin ja neljäkymmentä minuuttia, eli ei paljon mitään. Nämä mun kaverit hankki meille mainion diilin, johon kuului edestakaiset lennot, majoitus merenrantahotellissa kolmeksi yöksi, sekä vuokra-auto neljäksi päiväksi. Hintaa tälle paketille tuli 28 000 jeniä/henkilö, eli noin 280 euroa. Melkoisen edullinen paketti!

Ensimmäisenä päivänä ajelimme Okinawan pääkaupungista Nahasta kohti Moon Beachia, jossa hotellimme sijaitsi. Vaikka matka ei kilometreissä olekaan kovin pitkä, sai siihen kulumaan puolisentoista tuntia. Koska lentomme saapui Nahaan iltapäivällä, alkoi ilta jo hämärtyä saavuttuamme määränpäähämme. Ensimmäisenä päivänä emme siis tehneet muuta kuin kävimme syömässä ja rentouduimme hotellilla. Ja otettiin kuvia. Miljoonittain kuvia. Mä luulin et mä oon kova kuvaamaan, mut voi vitsit. Onpahan nyt sitten kuvamateriaalia Okinawalta kerrakseen.

Okinawalainen ruoka oli taivaallista. Samoin sanpincha (okinawalainen jasmiinitee). Ihan syystä liimasi kaveri nämä kaksi kuvaa yhteen – minä ja sanpincha. Join sitä aivan koko ajan. Jostain ihmeellisestä syystä Okinawalla olivat myös tacot erittäin suosittuja. Samoin taco-riisi. En ole koskaan saanut niin hyviä ja tuoreita tacoja kuin Okinawalla, ja se taco-riisi oli aivan uskomattoman maukasta. Niin maukasta, että oli pakko tehdä sitä eilen täällä kotosallakin. Oon koukussa.

Toisena päivänä matkasimme noin tunnin ajomatkan päähän Churaumi-akvaariolle, joka pitää sisällään yhden maailman suurimmistä akvaarioaltaista. Melkoisen suuri se sitten olikin. Mutta oli porukkaakin melkoisen paljon liikenteessä. Päivä alkoi vähän harmillisesti, sillä auringonpaisteen sijaan taivaalta tuli vettä kuin aisaa. Onneksi suunnitelmissa oli viettää aikaa kuitenkin sisätiloissa siellä akvaariossa, joten eipä tuo pitkään haitannut. Akvaariossa käynnin jälkeen sää selkeni ja aurinko alkoi taas lämmittää. Mäihä!

Akvaarion jälkeen ajelimme Okinawa Fruits Land -nimiseen teemapuistoon, jossa oli… No, hedelmiä. Meillä tuli tämän matkapaketin mukana ilmaisia pääsylippuja joihinkin kohteisiin, ja tää oli yksi niistä. Hintaa olisi normaalisti ollut 700 jeniä (7€), joten ihan jees oli sekin lippu. Tää mesta oli vähän kuin jättimäinen kasvihuone, jossa lähes kaikki kasvit olivat hedelmäpuita. Puistossa oli myös perhospuutarha ja lintulandia, jossa papukaijat viilettivät menemään vapaana.

Hauska puisto oli se. Siellä sai tuoretta ananastakin syödä sydämensä kyllyydestä. Maistui!

Jos joku muuten on ihmetellyt, mitä muutamista kuvista löytyvä めんそーれー/めんそーれ (mensooree/mensoore) tarkoittaa, niin se on okinawan murretta ja meinaa “tervetuloa”. Mysteeriksi jäi, miksi monet sanat on eri paikoissa kirjoitettu vähän eri tavalla. Esimerkiksi mun suosikkiherkku saataa andagii oli kirjoitettu ainakin kolmella eri tavalla: saataa andagii, saataa andaagii ja saata andagii. Ehkä se kertoo jotain Okinawan rennommasta meiningistä.

Yllä saataa andagii, eli pussillinen okinawalaisia donitseja.

Jaanpa tämän Okinawa-pläjäyksen kahteen osaan, koska niitä kuvia on tosiaankin paljon. Tähän loppuun vielä kaksi kuvaa, joista toinen on otettu hotellissamme ja toinen onkin sitten okinawalaista spesiaalipurikuraa (tarrakuva-automaatti) hauskoilla shiisaa-hahmoilla ja gooya-kurkuilla varustettuna.

Ensi kerralla luvassa siis lisää Okinawan seikkailuja!

 

Seuraa myös YouTubessaInstagramissa ja TikTokissa

Leave a Reply