Päivä Kiotossa

Luotijuna vei meidät Kiotoon. Majoittauduimme aivan päärautatieaseman viereen, josta oli helppo suhailla ympäri kaupunkia. Saavuimme Fujilta entiseen pääkaupunkiin jo pimeyden laskeudutta kaupungin ylle, joten jäimme innokkaina odottelemaan seuraavan päivän koitoksia.

Päivä Kiotossa avautui onneksemme aurinkoisena, mutta hieman kirpeänä. TV:ssä kerrottiin, kuinka päivä oli tähän astisen syksyn viilein. Lämpötila oli hieman kymmenen plusasteen yläpuolella ja aurinko lämmitti päiväsaikaan kuitenkin sen verran, että palella ei vielä tarvinnut. Viileiden öiden ansiosta Kioton ruska oli päässyt hyvin vauhtiin ja pääsimme ihailemaan upeaa väriloistoa.

Päivän ensimmäisenä kohteena oli Kiyomizudera, vuoren rinteelle 700-luvulla perustettu temppelialue. Alue nykymuodossaan oon rakennettu 1600-luvulla. Itse Kiyomizu-temppeli lepää puurakenteiden päällä noin 13 metriä maanpinnan yläpuolella. Puurakenteisiin ei ole käytetty ainuttakaan naulaa. Tämän ansiosta rakennelma joustaa mahdollisen maanjäristyksen sattuessa.

Kiyomizudera tarkoittaa kirjaimellisesti puhtaan veden temppeliä. Temppelialueelta löytyykin vuoren rinteiltä laskeva puro, joka jakautuu kolmeen lähteeseen. Yhdestä lähteestä juomalla saat koulumenestystä, toisesta onnea rakkauteen ja kolmannesta pitkää ikää. Kaikista lähteistä ei kuitenkaan tulisi juoda, sillä tätä pidetään merkkinä ahneudesta.

Kiyomizu-temppelialue on tällä hetkellä restauroitavana, joten osa alueen rakennuksista on peitettynä pressun alle. Myöhemmin tällä vuosikymmenellä myös päätemppeli restauroidaan, joka voi vaikuttaa merkittävästi täällä vierailuun.

Seuraavana kohteena oli 1600-luvun alussa samuraipäällikkö Tokugawa Ieyasulle rakennettu Nijō-linna. Linna on tunnettu satakielilattiastaan, jolla ei voi kävellä ilman, että se pitää ääntä. Lattia ei ole vanhetessaan muuttunut natisevaksi, vaan se on rakennettu näin, jotta salamurhaajat eli ninjat eivät päässeet huomaamatta sisään.

1800-luvun lopulla Tokugawa-shōgunaatin kaaduttua linna siirtyi hetkeksi keisariperheen omistukseen ennen kuin se lahjoitettiin nykyiselle omistajalleen Kioton kaupungille. Mielenkiintoisena yksityiskohtana voidaan nähdä linnan ulkopuolen koristuksissa olevat keisariperheen krysanteemisymbolit, vaikka sisäpuolella on nähtävillä Tokugawa-perheen salkoruusunlehtisymboleita. Symbolit vaihdettiin linnan ulkopuolelle, kun linna siirtyi keisariperheen hallintaan.

Olimme paria päivää aikaisemmin käyneet Nikkōssa Tokugawa Ieyasulle pyhitetyllä pyhäkköalueella, jossa saimme nähdä yhtä koristeellisia portteja ja puusta tehtyä taidetta kuin Nijō-linnalla on nähtävilä. Nämä kaksi kohdetta sopivatkin erinomaisesti samalle Japanin reissulle.

Lounaan nautimme Kioton rautatieasemalla, joka oli marraskuisena päivänä jo koristeltu suurella joulukuusella. Kioton rautatieasemalta löytyy paljon ravintolavaihtoehtoja maanalaisilta ostoskaduilta ja kaupungin yltä Isetan-ravintolan päältä. Ruokia ei ole nyt näissä postauksissa esiintynyt, koska olen ajatellut koota yhteen kaikki matkan herkut. Saa valmistautua kuolaamaan!

Lounaan jälkeen matkasimme Nishijin-tekstiilikeskukseen. Nishijin-tekniikalla on valmistettu upeita kankaita Kiotossa jo noin 1 200 vuoden ajan. Keskuksessa pääsee tutustumaan tekniikkaan ja kankaisiin sekä näkemään kimonoiden väriloiston muotinäytöksessä. Mikäli haluaa ostaa laadukasta japanilaista tekstiiliä kotiinviemiseksi, on se täällä mahdollista. Valmiiden laukkujen, pussukoiden ja vaatteiden lisäksi tarjolla on kangaspaloja, joita voi jalostaa kotona haluamallaan tavalla.

Päivän viimeisenä kohteena oli auringonpaisteessa kimaltava kultainen paviljonki, Kinkakuji. Kinkakujilla oli liikkeellä useampi kimonopukuinen koululaisryhmä, jotka olivat yhtä kiinnostuneita meidän suomalaisryhmästä kuin meidän ryhmämme heistä. Kiotossa nähtävyyskohteilla saa vaaleaihoisena skandinaavina yleensä ihmetystä osakseen. Kioto on suosituin kotimainen kouluretkikohde muualta Japanista tuleville opiskelijaryhmille. Vaikka kiotolaiselle länsimaalainen ei mikään harvinainen näky tänä päivänä ole, eivät nämä pienistä kylistä tulleet japanilaiset ole välttämättä koskaan aiemmin nähneet ulkomaalaista.

Paviljonki on alkujaan rakennettu 1300-luvulla, mutta se on sittemmin tuhoutunut. Viimeisimpänä paviljonki tuhoutui lähes täysin 1950-luvulla tuhopolton seurauksena. Kinkakuji sai 1980-luvulla päälleen sen nykyisen kultauksen, johon käytettiin 200 000 kultalehteä yhteensä noin 20 kilon verran. Myös paviljongin ylin kerros on täysin kullattu sisältä päin. Paviljonkiin ei pääse vierailemaan, sillä se toimii nykyään pyhänä zen-temppelinä.

Kioto vaatii useamman päivän vierailun, mutta mikäli aikaa on vain päivä, saa näillä kohteilla jo oikein hyvän ensikosketuksen Kiotoon. Itse Kiotoon rakastuneena suosittelisin sille aikaa viikon verran, mutta tuolloin kannattaa tehdä muutakin kuin kierrellä temppeleitä ja pyhäkköjä. Tulee nimittäin äkkiä temppeliähky ja kohteet alkavat pian muistuttaa toisiaan. Kiotossa on tarjolla historian lisäksi paljon luontokohteita, herkullista ruokaa ja sykkivää kaupunkielämää. Onhan Kioto kuitenkin miljoonakaupunki.