Päiväkirjailija, bloggaaja ja tubettaja

Päiväkirjailija, bloggaaja ja tubettaja

Mitä siitä nyt on, puolisentoista vuotta, kun tänne viimeksi kirjoitin. Blogi oli suuri osa elämääni yli kymmenen vuoden ajan, kunnes kirjoittaminen ei enää ollut niin mielekästä, kuin videoiden tekeminen. Harrastus väistyi toisen tieltä. Aina välillä kuitenkin mietin kirjoittamista. Mietin myös sitä, millaista tekstiä haluan kirjoittaa, jos haluan kirjoittaa.

Palataanpa ajassa taaksepäin. Aloitin matkailukirjoittamisen päiväkirjamaisesti vuonna 2006, jolloin alustana toimi Pallontallaajien foorumi. Olin lukenut aiemmin muiden uskomattomista seikkailuista ja halusin myös jakaa omat kokemukseni ensimmäiseltä Japanin matkaltani helmikuussa 2006. Tuolloin minulla ei ollut älypuhelinta eikä läppäriä, joten hostellin alakerran tietokoneelle oli päästävä joka ilta kirjoittamaan. Oli jännää, että pystyi jakamaan omat kokemukset livenä perheelle ja kavereille ilman, että täytyi soittaa tai lähettää tekstareita tai sähköpostia.

Myöhemmin siirryin Livejournaliin, jonne kirjoitin seuraavista Japanin reissuistani. Sitten Bloggeriin, jonne kirjoitin matkojen lisäksi myös arjestani Suomessa. Parhaimmillaan kirjoitin monta kertaa päivässä, ihan vaan tajunnanvirtaa. Se oli mukava harrastus, joka yllättäen toi lukijoita.

Vuonna 2010, sen jälkeen kun olin tiiviisti raportoinut työharjoitteluelämääni japanilaisessa ryokan-hotellissa Kiotossa, matkablogini valittiin Cisionin Suomen parhaiden matkablogien listalle. Minut pyydettiin bloggaamaan Rantapalloon, jota kautta tutustuin muihin suomalaisiin matkabloggaajiin. Yhtäkkiä kommentteja ja lukijoita oli valtavasti. Sain ensimmäiset yhteistyödiilit.

Matkabloggaaminen alkoi ammattimaistua Suomessa. Yhtäkkiä ympärillä oli valtavasti mielettömiä ja ammattimaisia matkablogeja. Kaikenlaisia blogitapahtumia oli melkein kuukausittain ja tutustuin niiden kautta upeisiin tyyppeihin. Nuoren ihmisen parasta aikaa.

Oma bloggaaminenkin alkoi ammattimaistua. Alettiin tuijottaa lukuja ja tutustua hakukoneoptimointiin. Haettiin omaa nicheä. Mitä minulla olisi tarjota täällä satojen suomalaisten matkablogien joukossa? Kenelle teen blogia?

Kun aiemmin tunsin kaikki suomalaiset matkabloggaajat, nyt tunnen sadoista matkabloggaajista vain murto-osan. Luen vain muutamia blogeja säännöllisesti, joitakin satunnaisesti tai vain silloin, kun joku tietty aihe kiinnostaa. Sen sijaan katson Suomitubea valtavasti – aivan liikaa. Olen myös tutustunut moniin suomalaisiin tubettajiin ja todennut heidät huipputyypeiksi.

Ensimmäiset matkailuvideoni olen ladannut YouTubeen vuonna 2006. Siis samana vuonna, kun aloitin kirjoittamaan päiväkirjamaista blogia. Videot olivat noin yhden minuutin mittaisia leikkaamattomia pätkiä ihmettelemistäni asioista Japanissa. Siellä ne ovat edelleen, YouTubessa. Toisilla satoja katsomiskertoja, toisilla kymmeniä tuhansia.

Vuosiin en edes tiennyt, että YouTubessa voi tilata kanavan. Ollessani yliopistovaihdossa Fukuokassa, Japanissa vuonna 2012, yhdysvaltalainen vaihtarikaverini sanoi olevansa kateellinen, että minulla on enemmän tilaajia kuin hänellä. Mitä ihmeen tilaajia?

Noihin aikoihin selvisi, että YouTubessa on myös muutakin sisältöä kuin meemejä ja lyhyitä leikkaamattomia videoita. Kokeilin leikata videoita ensimmäisen kerran. Se oli aika hauskaa, vaikka Windows Movie Maker vain yksinkertaiset leikkausvälineet tarjosikin. Tein videoita satunnaisesti lähinnä osaksi blogisisältöä.

Vuonna 2016 päätimme lähteä Antin kanssa puolen vuoden kaakkois-Aasian matkalle ja vähän mielijohteesta keksimme avata tätä varten YouTube-kanavan. Söpösti sen nimeksi valikoitui Lanttimatkat. Nimi tulee tietysti Antista, Lotasta ja meidän matkoista. En oikein tuolloin vielä katsonut aktiivisesti suomalaista YouTube-sisältöä enkä tiennyt, miten paljon suomalaista tubesisältöä juuri samaan aikaan tehtiin. Loppuvuodesta 2016 löysin Suomituben ja jäin koukkuun välittömästi. Miten mielettömästi ammattimaista ja kiinnostavaa sisältöä sieltä löytyikään! Paljon myös sitä hömppää, mutta koukutuin siihenkin.

Samaan aikaan kun aloitimme Lanttimatkat, siirryin blogin kanssa pois Rantapallosta tänne oman sivuston alle. Halusin brändätä itseni matkailun ammattilaiseksi, asiantuntijaksi. Tein paljon faktapohjatutkimusta blogipostauksiani varten. Jutut olivat enemmän tietokirjasta, kuin matkapäiväkirjasta. Hakukoneoptimointi oli harkittua.

Jossain vaiheessa blogi ei enää tuntunut omalta. Samaan aikaan videoiden tekeminen oli niin freesiä ja mukavaa, että blogin kirjoittaminen ei ollut enää mielekästä. Päätin jättää blogin määrittelemättömäksi ajaksi.

Välillä blogi on kuitenkin pyörinyt mielessä. Halusin kirjoittaa, mutta en oikein tiennyt, mitä. Toisaalta kirjoittamiselle ei ollut myöskään aikaa. Tai ehkä sille olisi ollut, mutta priorisoinnissa muut asiat menivät edelle.

Tämä vuosi on ollut mielettömän hektinen. Olen täyttänyt päivät työllä ja harrastuksilla. Koska kaikki, mitä tällä hetkellä teen, on niin älyttömän kivaa, en ole oikein tajunnut, että siitä “kivastakin” pitää välillä ottaa lomaa. Se on hyvä tajuta, ennen kuin väsyttää liikaa. Onneksi tajusin, ja nyt olen ollut kolme viikkoa lomalla. Sellaisella lomalla, jolloin ei tehdä töitä, ei ajatella töitä, ei tehdä videoita, ei olla reissussa. Ei tehdä yhtään mitään. Ja voi pojat, kuinka rentouttavaa se onkaan ollut!

Tässä lomalla löhöillessä olen kuunnellut kirjoja, pelannut pelejä ja katsonut leffoja. Sekä tietysti ottanut kiinni lempparitubettajien videoita. Tällä viikolla sormet ovat syyhynneet päästä editoimaan kesällä Japanissa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa kuvaamiani videoita, mutta en ole antanut siihen vielä itselleni lupaa. Tämä viikko vielä ihan vaan ollaan.

Lomalla ovat ajatukset vieneet myös blogiin. Siihen, kuinka mukavaa ja rentouttavaa oli kirjoittaa ilman mitään paineita. Kirjoittaa ihan vaan niitä ajatuksia, mitä päässä pyörii ilman, että alle täytyy lukea vähintään pari laajaa wikipedia-artikkelia.

Niinpä brändäsin blogini uudelleen. Yläotsikko “matkailun ammattilainen” on tänään muuttunut muotoon “ajatuksia maailmalta”. Sitä tämä blogi tulee tästä lähin sisältämään. Olen edelleen matkanjohtajan ammatissani matkailun ammattilainen, mutta täällä blogissa jaan ajatuksia maailmalta.

Näitä ajatuksia pääsee tämän blogin lisäksi seuraamaan myös Instagramissa ja reissufiiliksiä liikkuvan kuvan muodossa toki myös YouTubessa.

Kiitos että olet ollut mukana – toivottavasti nähdään täällä jatkossakin!

 

Kuvituskuvat ovat heinäkuun Tokion ja elokuun Uuden-Seelannin työmatkoilta

Leave a Reply