DMZ – demilitarisoitu vyöhyke. Maailman tunnetuin miehittämätön alue sijaitsee Etelä-Korean ja Pohjois-Korean rajalla. Rajalle pääsee käymään Etelä-Korean puolelta, mutta myös pohjoisesta. Soulista rajalle järjestetään pääasiassa kahdenlaisia kierroksia – DMZ-kierros ja JSA-kierros. Kävin testaamassa viime vuonna DMZ-kierroksen, joka vei mm. miehittämättömän vyöhykkeen alle Pohjois-Korean puolelta kaivettuihin vakoilutunneleihin. Tällä kertaa testasin puolestaan JSA-kierroksen, joka vei kaikista herkimmälle alueelle JSA:lle (Joint Security Area), siniseen neuvotteluhuoneeseen ja rajalle, jossa Etelä-Korean ja Pohjois-Korean sotilaat tuijottavat toisiaan silmästä silmään. Pohjois-Korean raja on räjähdysherkkä.
Olin ostanut viikkoa aiemmin Cosmojin-matkatoimiston JSA-kierroksen, koska se oli ajankohdaltaan ja hinnaltaan sopivin. Kierros kannattaa varata hyvissä ajoin, sillä ne myydään yleensä loppuun. Päivä alkoi aikaisin aamulla, kun musta auto kaarsi majapaikkani pihaan. Kierroksen hintaan kuului kyyditys hotellilta saakka. Kuljettaja vei minut Cosmojinin toimistolle, jonne muut ryhmäläiset olivat jo kerääntyneet. Meidät kolmisenkymmentä ulkomaalaista istutettiin odotushuoneeseen. Passit kerättiin, mutta ne saatiin pian takaisin pienellä post-it-lapulla varustettuna. Huoneessa oli jännittynyt ja odottava tunnelma.
Pieni post-it-lappu passin kannessa kertoi bussin numeron ja oman paikkanumeroni bussissa. Paikkaa tai bussia ei saanut matkan aikana vaihtaa. Siitä pidettiin huoli.
Bussissa oli kaksi opasta. Noin puolet meistä ulkomaalaisista oli japanilaisia ja puolet muualta maailmalta. Toinen oppaista selosti englanniksi ja toinen japaniksi vuorotellen. Matka kohti rajavyöhykettä alkoi.
Matka raja-alueelle kestää noin tunnin. Osa matkasta kuljetaan piikkilangoitetun aidan viertä pitkin. Vaikka vartiotorneista ja aseistetuista sotilaista voisi jotain muuta päätelläkin, piikkilanka-aidan toisella puolella ei kuitenkaan välittömästi ole Pohjois-Korean raja eikä edes DMZ. Aidan toiselta puolelta alkaa niin kutsuttu siviileiltä suojattu alue. Siviileiltä suojattu alue on noin kahden kilometrin levyinen, jonka jälkeen alkaa miehittämätön alue, joka on levyydeltään myös kaksi kilometriä ennen varsinaista rajaa. Myös Pohjois-Korean puolella on kahden kilometrin levyinen miehittämätön alue. Yhteensä DMZ on siis neljän kilometrin levyinen. Siviileiltä suojatulle alueelle ei ole kenellä tahansa asiaa. Alueelle pääsevät ainoastaan sotilaat ja JSA- tai DMZ-kierroksille osallistuvat. Näille kierroksille saa osallistua ainoastaan ulkomaalaiset. Etelä-Korean kansalainen ei pääse kierrokselle mukaan. Poikkeuksena valtuutetut oppaat, jotka ovat etelä-korealaisia.
Samalla tavalla kuin DMZ-kierroksella, myös JSA-kierroksella vaihdetaan linja-autoa Paju-nimisessä kylässä. Paju on viimeinen kylä Etelä-Korean puolella ennen rajaa. Tästä bussi jatkaa siviileiltä suojatulle alueelle passintarkastuksen kautta. Sotilas käy bussissa katsomassa kaikkien passit, ennen kuin matka jatkuu kohti Camp Bonifas -sotilastukikohtaa. Meitä kielletään ottamasta valokuvia.
Camp Bonifas -sotilasalueella meidät viedään luentosaliin, jossa pidetään lyhyt briiffi Korean sodasta ja DMZ:stä. Esityksen jälkeen meidät pyydetään allekirjoittamaan dokumentti jossa vannon, että en sitten osoittele pohjoisen puolelle ja että ymmärrän, että alue on räjähdysherkkä ja pahimmassa tilanteessa voi käydä aika huonosti. Allekirjoitin ja niin allekirjoittivat kaikki muutkin. Vastineeksi saimme rintaan kiinnitettävän vierailijapassin. Osalla vieraista passi oli sininen, osalla punainen. Liittyiköhän se jotenkin meidän kansalaisuuksiimme? En tajunnut kysyä, miksi näin oli.
Camp Bonifasissa vaihdoimme jälleen bussia. Edelliseen bussiin piti jättää kaikki laukut ja muu ylimääräinen. Mukaan tähän uuteen linja-autoon sai ottaa vain kameran ja sellaiset tavarat, jotka mahtuvat taskuun. Bussin kyytiin nousi myös etelä-korealainen sotilas suojelemaan turvallisuuttamme. Hän ei puhu mitään, tarkkailee vain meitä ja ympäristöä tuimana aurinkolasit päässään. Meille sanotaan, että bussissa ei saa missään nimessä nousta seisomaan eikä valokuvia saa missään nimessä ottaa. Mihinkään ei saa osoitella.
Bussin ikkunasta näkyy rämeikköä, jonka kerrotaan olevan voimakkaasti miinoitettu. Eteen ilmestyy korkean lipputangon päässä liehuva valtava Pohjois-Korean lippu. Olemme lähellä Pohjois-Korean propagandakylää. Pohjois-Korea rakensi 160 metriä korkea lipputangon vastineeksi etelän puolelle 80-luvulla rakennettulle 98 metriä korkealle tangolle.
Saavumme Freedom Housen eteen. Meidät käsketään parijonoon ja liikkumaan ripeästi. Kuulen vaimeaa korean kieltä, joka kuulostaa tulevan kaiuttimista. Onko tämä Pohjois-Korean puolelta lähetettävää propagandaa? Siirrymme hiljaisesti sisälle taloon ja siitä yhä edelleen talon takapihalle. Yhtäkkiä edessä on tuttu näky. Fiilis on aika epätodellinen.
Pohjois-Korean raja kulkee sinisten neuvotteluhuoneiden läpi ja sen toisella puolella kohoava rakennus on Pohjois-Koreaa. Rakennuksen portailla seisova henkilö on Pohjois-Korean sotilas. Etelän puolella seisoo selkeästi enemmän sotilaita. Ehkä emme ole tarpeeksi pelottava joukko.
Siirrymme ensin ripeästi sisälle siniseen neuvotteluhuoneseen. Meille oli aiemmin kerrottu, että mikäli pohjoisen puolelta on haluttu käyttää neuvotteluhuonetta, ei sinne etelän puolelta pääse. Sen voi varata käyttöönsä kummalta puolelta tahansa, mutta tuolloin toiselta puolelta ei ole sinne asiaa.
Neuvotteluhuoneen keskellä on pöytä, joka kulkee rajan myötäisesti. Toisella puolella voi virallisesti istua Etelä-Korean puolella ja toisella puolella Pohjois-Koreassa. Pöydällä on mikrofooneja ja meille kerrotaan, että Pohjois-Koreassa kuunnellaan kaikki mitä me puhumme. Onneksi ei valtionsalaisuuksia sentään jaettu.
Meille kerrotaan, että saamme viisi minuuttia aikaa ottaa kuvia. Aika alkaa NYT! Kaikki ovat vähän hämmentyneitä ja alkavat räpsiä. Jokainen halusi tietysti otattaa klassisen kuvan sotilaan kanssa selkä kohti Pohjois-Koreaan vievää ovea. En oikein tiennyt, pitääkö näissä kuvissa näyttää kuinka surkealta. Ei sitä kauheasti tällaisissa kohteissa viitsi poseerata. Joten pönötetään nyt sitten neutraalisti.
Viisi minuuttia kuluu äkkiä. Siirrymme jälleen ripeästi parijonossa ulos neuvotteluhuoneesta. Nyt meidät laitetaan riviin neuvotteluhuoneen ulkopuolelle kasvot kohti pohjoista. Meitä vielä muistutetaan, että osoitella ei saa, mutta että saisimme ottaa tässäkin vielä valokuvat muistoksi. Freedom Housea kohti emme saisi valokuvata, mutta pohjoista kyllä.
Pian olemmekin jo takaisin bussissa. Opas huokaisee helpotuksesta, kun vierailu sujui kuten pitikin. Matkalla pysähdymme vielä Bridge of No Returnin edessä. Linja-autosta emme kuitenkaan poistu, mutta saamme ottaa kuvia ikkunasta. Bridge of No Return on silta, jota käytettiin sotavankien vaihtamiseen. Sillan nimi tulee siitä, että vanki sai valita, jäisikö hän maahan jossa oli vangittuna, vai palaisiko rajan toiselle puolelle. Kun päätös oli tehty, paluuta ei enää ollut.
JSA-kierros oli tullut päätökseensä. Saimme vielä hetken aikaa ostaa matkamuistoja Camp Bonifasissa. Aikamoista krääsää siellä myytiin, lähinnä yhdysvaltalaisille YK:n sotilaille kotiinviemisiksi. Päätin mielenkiinnosta ostaa Pohjois-Koreassa tuotetun pullollisen viiniä. Se tosin näyttää niin pelottavalta, että en ole uskaltanut sitä vieläkään avata. En jaksa uskoa, etteikö maha tästä litkusta menisi sekaisin. Vai miltä vaikuttaa?
JSA-kierrokseen kuului vielä yhteinen lounas, joka nautittiin Paju-kylässä, jossa vaihdoimme takaisin meidät Soulista tuoneeseen bussiin. Osa ryhmäläisistä jatkoi matkaa DMZ-kierrokselle. JSA- ja DMZ-kierrokset voi yhdistää koko päivän mittaiseksi kierrokseksi. Minä olin jo DMZ-kierroksen käynyt, joten palasin takaisin Souliin.
Kierros oli outo ja epätodellinen. Sitä alkoi väistämättäkin pohtia, miksi ryhmiä rajalle viedään, kun se kuitenkin niin räjähdysherkkä alue on. Onko yhä virallisesti sodassa olevien maiden välinen raja oikea paikka turisteille?
Kaikessa epätodellisuudessaan kierros oli kieltämättä mielenkiintoinen. Toivottavasti jo lähitulevaisuudessa tätäkään paikkaa ei enää olisi, tai ainakaan se ei olisi näin jännittynyt. Se jää nähtäväksi.
Suosittelisinko kierrosta? Kyllä. Kumpi kierros sitten kannattaisi tehdä; DMZ vai JSA? Molemmat ovat mielenkiintoisia, ja jos aikaa on koko päivä, suosittelen osallistumaan molemmille. DMZ-kierroksessa mielenkiintoisin kohde oli mielestäni Pohjois-Korean puolelta kaivetut tunnelit, joten jos ahtaat tunnelit eivät sykähdytä, sitten lienee järkevämpää osallista vain JSA-kierrokselle.
Seuraavana varmaan sitten vuorossa rajakierros Pohjois-Koreasta käsin.
Edit 11/2016: Katso myös video JSA- ja DMZ-kierroksista!
37 Responses
miija
Todella mielenkiintoinen postaus! En tiennytkään että tuollaiset kierrokset ovat edes mahdollisia. :)
Lotta | Watia.fi
Kiitos! Joo, aika jännä että tämä kierros on mahdollinen, mutta mahdollinen se tosiaan on – ja mielenkiintoinen!
Nomadi
Wow, enpa tosiaan tuota tiennyt minakaan. Olen samaa mielta, etta aika outoa turistien kuskaaminen noin aroille alueille kylla on – mutta kaipa mita tahansa tarjotaan, jos kysyntaa loytyy. Varmasti itsekin haluaisin siella kuitenkin kayda, jos niilla seuduilla olisin, mutta saattaisi tulla vahan hiki otsalle siella rajalla :D
Lotta | Watia.fi
Joo, outoa, mutta niin mielenkiintoista!
Stacy Siivonen
Ei, en ole käynyt, mutta koska minua kiinnostaa kaikki toisin, niin minua kiinnostaa Pohjois-Korean raja siellä Vladivostokin päässä ja olen miettinyt, kuinka lähelle sitä olisi mahdollista päästä. Stalinistinen diktatuuri tai vaihtoehtoisesti kapitalistinen diktatuuri ei vastaa minun mielikuvaani hyvästä lomasta. Jos joskus pääsisin Pohjois-Koreaan, minua ei kiinnostaisi järjestelmä itsessään, vaan maan luonto. Luontoon tutustuminen ei tietenkään ole maassa mitenkään mahdollista, pelkästään viralliseen propagandakrääsään.
Lotta | Watia.fi
Itseasiassa Pohjois-Koreassa järjestetään (tai ainakin järjestettiin) myös luontomatkoja. Lähellä Etelä-Korean rajaa, upeassa vuoristossa. Toivottavasti tulevaisuudessa enemmänkin. DMZ on muuten yksi maailman parhaiten säilyneitä lauhkean vyöhykkeen alueita, koska suurimmassa osassa sitä ei yli puoleen vuosisataan ole kukaan voinut käydä.
Stacy
Mahtavaa! Minulla oli juuri jotain tuollaista mielessä, sillä a) joko Pohjois-Korean luonto on tuhottu (on sanottu, että sikäläiset syövät nälissään ruohoakin, joten varmasti metsästävät myös kaikki eläimet) tai b) luonto on koskematon, syystä, jonka mainitsit. Etelässä taas lintualue, oliko sen nimi Saemangeum, joutui golf-kentän uhriksi.
Teija / Lähdetään taas
Enpä ole käynyt, mutta on ehdottomasti listallani. Tosin se ei haittaisi, vaikken tuonne ehtisikään, ja Pohjois-Koreakin tulisi järkiinsä ja lopettaisi tuon hulluuden.
Lotta | Watia.fi
Jep, toivottavasti vielä meidän elinaikanamme…
Paula - Viinilaakson viemää
Aika erikoisia kierroksia kyllä mutta mielenkiintoisia. Tuliko näistä jonkunlaisia leimoja passiin muistoksi? Kyllä varmaan osallistuisin näihin jos alueella olisin, sen verran utelias olen.
Lotta | Watia.fi
Ei tule leimaa tästä reissusta, harmi kyllä. :-p
Martta / Martan Matkassa
Erikoinen turistikierros tosiaan ja samaa jäin ihmettelemään että jos siellä on todella näin räjähdysherkkää niin miksi sinne turisteja viedään? Voin uskoa että opas oli helpottunut, sillä aina on joukossa joku… Ehdottomasti nuo kuopat kiinnostaisi, josa lähistöllä olisin ;)
Lotta | Watia.fi
Joo, vähän erikoista, että tänne väkeä viedään. Ne tunnelit olivat myös todella mielenkiintoiset!
Meri / Syö Matkusta Rakasta
Tosi mielenkiintoinen postaus, Lotta! Kaverit kävi Shanghaista täällä, itsellä ei ollut mahista lähteä mukaan. En jätä mistään hinnasta väliin, kun Koreaan joskus menen. Vaikka kyllä mua vähän kuumottelisikin, jo tän lukeminen kuumotteli. :D
Lotta | Watia.fi
Oli aika epätodellinen kokemus kyllä. Kannattaa käydä!
Laura / Laura's Itinerary
Siis ihan äärettömän mielenkiintoinen juttu! En todella tiennyt että tällainen on edes mahdollista. Enkä ainakaan olisi uskonut, että kameraa saisi viedä mukana. Melko kuumottavaa päästää passi edes hetkeksi käsistä tuolla. Hienoa, että olet päässyt tekemään moisen reissun!
Lotta | Watia.fi
Kiitos Laura! Kaikkee sitä matkablogeista oppii.:-D En aikoinaan vaihtoaikanani täällä käynyt, koska mun korealaiset kaverit oli sitä mieltä, että siellä astuu miinaan… No, ei se taida ihan mahdollista olla, kun ei sinne rämeikköön kuitenkaan päästetä. Mielenkiintoinen kokemus.
Pirkko / Meriharakka
Käyty on :-)
Ja kovin on tietysti samanlaisella kierroksella samanlaisia kuvia matkablogeissa :-)
Minusta oli myös vaikuttavaa fakta, että korealaiset eivät tuonne pääse ja mm. sen myötä aita, johon he ovat kiinnittäneet erilaisia nauhoja tuon pakotetun rajan takia.
Ja tuota ei voi varmaan liikaa korostaa, että retki kannattaa varata ajoissa, vaikka jo ennen Souliin tuloa, jos aikaa siellä on rajoitetusti, sillä niitä ei ole joka päivälle ja ne voivat olla loppuun myytyjä, jos on isoja ryhmiä.
http://meriharakka.net/2014/11/01/pohjois-korean-rajalla/
Lotta | Watia.fi
Joo, ehdottomasti kannattaa olla varauksen kanssa ajoissa liikkeellä.
Saana | Live now – dream later
Sana turistikierros saa tässä kyllä täysin uudenlaisen merkityksen. Jännittikö edes vähän tuolla reissulla? Tosi mielenkiintoinen postaus, ja varmasti ainakin harkitsen, jos joskus näille seuduille matkustan.
Lotta | Watia.fi
Semmonen jännä jännittynyt fiilis oli, ei pelottava, mutta jännittävä. Ehkä teki osaltaan reissusta vielä mielenkiintoisemman. Kiva kuulla, että oli mielenkiintoinen juttu! :-)
Meidän matkassa / Monna
Varmasti ollut mielenkiintoinen kierros, mutta uskoisin että myös itselleni jäisi ristiriitaiset fiilikset siitä minkä takia tällaisia halutaan järjestää? Tai onhan se Pohjois-Korea muutenkin täynnä miksi -kysymyksiä, että sinänsä tällainen taitaa vain sopia siihen tyyliin :D
Lotta | Watia.fi
Jep, toisaalta juuri näin. ^^;
Maarit Johanna
Ompa erikoista käydä vaan rajalla :D Eikös sieltä pääse tekemään ihan retkiäkin toiselle puolelle? Vai onko ne kaikki retket sitten Kiinan puolelta tehtyjä. Pohjois-Korea kiinnostaa sillä lailla miten siitä nyt voi toisten blogeista ja lehdistä lukea, mutta en kyllä välttämättä itse lähtisi. En uskaltaisi. ^^
Lotta | Watia.fi
Jossain vaiheessa Etelä-Koreasta oli luontoretkiä tuonne pohjoisen puolelle rajan lähelle. Joku insidentti tässä kuitenkin oli (etelä-korealainen turisti ammuttiin “vahingossa”), joten ainakin toistaiseksi ne laitettiin jäihin… Etelästä ei kuitenkaan Pjongjangiin saakka ole päässyt, ja jos sinne haluaa, pitää Kiinan tai Venäjän kautta koukata.
Tiia
Oho huh. Aikamoista kuumotusmatkailua! Mutta olishan toi aika hieno kokea.
Lotta | Watia.fi
Kuumotusmatkailua tosiaan!
Arna / Cocoa etsimässä
Minuakin pohdituttaa, että miksi rajalle järjestetään retkiä. Ja mietin myös, onko tilanne oikeasti niin räjähdysherkkä kuin annetaan ymmärtää, vai onko sekin teatteria, jollaista pohjoisen puolella ainakin harjoitetaan, miksei siis etelänkin. Olen hiljattain lukenut parikin Pohjois-Koreaan sijoittuvaa kirjaa ja olen miettinyt tämän valtion asioita ja suhdetta muuhun maailmaan paljonkin. En tiedä pitäiskö Pohjois-Koreaan itse asiassa matkustaa lainkaan, sillä rahat soljuvat väistämättä korruptoituneen hallinnon taskuihin. Ja kansa sen kuin köyhtyy köyhtymistään. Ja miksei tätä kärsivää kansaa kukaan pelasta, Yhdysvallat, Nato, joku? Varmaankaan koska Pohjois-Koreassa ei ole öljyä mutta ydinaseita sen sijaan on. Maailma on outo paikka, ei voi muuta sanoa.
Lotta | Watia.fi
Rajalla on ollut paljon selkkauksia, joista kuuluisin on kirvesmurhatapaus (https://en.wikipedia.org/wiki/Axe_murder_incident). Kyseessä on kuitenkin yhä keskenään sodassa olevat maat, joten ei sitä koskaan tiedä.
Jep, Pohjois-Koreaan matkustaminen on aina vähän eettinen kysymys. Olen pohtinut mahdollisuutta tehdä siellä vapaaehtoistyötä, kun sellaisiakin on välillä tarjolla. Pohjois-Koreahan panostaa nyt toden teolla matkailuun ja ei sitä auta kuin vain toivoa, että se osaltaan edesauttaisi Korean niemimaan yhdistymistä.
Sir Bizler
Pohjois-Korea on todella mielenkiintoinen valtio, mutta sen nykyisessä olomuodossaan en ole ajatellut itse sinne matkustaa, koska maailmassa on niin paljon todennäköisesti viihtyisämpiä kohteita ;)
Lotta | Watia.fi
Juu, viihtyisämpiä varmasti löytyy. :-p
Liza in London
Tosi mielenkiintoista! Ja yllattavan tavallisen näköistä, mutta niinhan se usein menee: mielikuvat pelottavaksi mielletyista paikoista ovat usein hurjempia, kuin paikat itse, ja toisaalta pelottavia asioita voi tapahtua ja tapahtuu kaikkein tavallisimman nakoisissa paikoissa.
Lotta | Watia.fi
Jep, just näin.
Sanna I Siveltimellä
Vitsi mua oikein jänskätti lukea tätä. Aika hurja ja erilainen päiväreissu. Muistan jo nähneeni sun sometilillä näitä kuvia ja olin silloinkin jotenkin ihan kauhusta kankeana… En siis tiedä uskaltaisinko itse edes mennä tuonne, jostain syystä. Super mielenkiintoinen postaus tosin!
Lotta | Watia.fi
Oli kyllä aika jännittävä keikka, mutta hirmu mielenkiintoinen!
Petri
Rajalla on tullut käytyä molemmilta puolilta, kaikin puolin hieno esimerkki sotapropagandasta nykyajalla.
Siinä missä etelässä ollaan jännittyneitä ja parijonossa, pohjoisen puolella on rennompaa ja saa liikkua rakennuksen parvekkeella vapaasti. Vartija itse ehdotti kuvaa kanssaan, ja toki otin myös poseerauksen, jossa nautin Coca Colaa DMZ taustalla. Siinä missä etelässä on tarkkaan kontrolloitu rajavyöhyke, pohjoisessa on maanviljelijöitä.
Ei tuohon oikein voi ulkopuolisena ottaa mitään kantaa, kyse on enemmän paikallisten välisistä tunteista. Fiilis on etelässä kireämpi, en tiedä miksi, etelähän kävelisi pohjoisen yli jos niin haluaisi.
Mielestäni Pohjois-Koreassa kannattaa ehdottomasti käydä vaikka täysin vapaasti ei pääsekään liikkumaan. Brittiläinen opas totesi hyvin, maan voi nähdä James Bond-elokuvana vakoilijoineen tai “normaalina” suljettuna, köyhänä kansana, tai jotain siltä väliltä — oma mielikuvitus on rajana. Itse kallistun jälkimmäiseen suuntaan, lentokentällä lähtiessä turvatarkastus vei aurinkorasvat mutta kaljapullo oli ok koneeseen :-) Aurinkorasva on kortilla, kalja ei.. Jos virallinen propaganda syöttää kertomusta pahasta lännestä niin parempi näyttää heille että lännestä tulee mukavia ihmisiä — vaikkapa turistina.
Lotta | Watia.fi
Kiitos hyvästä kommentista Petri! Mielenkiintoista kuulla pohjoisen puolella käyneiden mietteitä. Kiinnostaisi käydä katsomassa raja myös pohjoisesta käsin ja nähdä, poikkeaako Pohjois-Korea omista mielikuvista.