Työharjoittelu Japanissa – matkalla japanilaisuuden ytimeen osa 1/2

Työharjoittelu Japanissa – matkalla japanilaisuuden ytimeen osa 1/2

posted in: Japani, Kioto | 18

Sydän pamppaillen astun sisään perinteitä huokuvaan ryokaniin matkalaukkuni kanssa. Esittäydyn vastaanotossa henkilökunnalle, joka ohjaa minut takana sijaitsevaan toimistoon. Siellä tapaan hotellinjohtajan pojan, jonka kanssa olen vaihtanut sähköpostia viimeiset puoli vuotta. Matkasta väsyneenä en saa suustani kovin montaa järkevää lausetta, mutta hetken kuluttua minulla on kädessäni avaimet uuteen asuntooni. Pian istunkin taksissa matkalla kohti uutta kotiani, jossa tulen viettämään seuraavat kolme kuukautta. Matkailualan opintoihini kuuluva työharjoittelu Japanissa on alkamassa.

Noin kuusi kuukautta aikaisemmin koululla pidetyssä työharjoitteluinfossa kerrottiin, että työharjoittelun voi tehdä oikeastaan missä tahansa, jos paikan hankkii itse. Kohdetta ei kauaa tarvinnut miettiä. Japani oli vienyt sydämeni jo vuosia sitten, ja Kiotossa aikaisemmin viettämäni kesä toi minulle paikallisia ystäviä ja isäntäperheen, jonka luokse voisin palata koska tahansa. Lähdinkin välittömästi etsimään mielenkiintoisia matkailualan työharjoittelumahdollisuuksia Kiotosta. Lopulta päädyin lähettämään työhakemuksen noin kymmeneen perinteiseen ryokan-hotelliin. Halusin kokemuksesta mahdollisimman autenttisen, joten rajasin länsimaalaistuneet hotellit pois. Vain muutaman päivän kuluttua sain vastauksen Kioton Arashiyamalla sijaitsevasta ryokanista. He olisivat valmiita ottamaan minut töihin.

työharjoittelu japanissa

Kohteliaisuuksia ja siivousrituaaleja

Ensimmäinen työpäiväni alkoi Japaniin saapumista seuraavana päivänä klo 10:30. Sain työasuni, ja minulle esiteltiin uutta työpaikkaani ja työyhteisöä. Osallistuin yhteishengenkohottamistilaisuuteen, jossa luimme vuorotellen elämänohjeita pienestä kirjasesta ja toistimme reippaaseen ääneen asiakaspalvelutilanteissa käytettäviä kohteliaisuuksia. Sain nuhtelua käsieni asennosta, kun ristin ne selkäni taakse sen sijaan, että olisin pitänyt niitä nöyrästi edessäni.

Pääsin heti töihin, ja valmistelin yhdessä toisen vastikään aloittaneen työntekijän kanssa juhlahuoneita asiakkaita varten. Asettelimme tatamimatolle asiakkaan toiveiden mukaan matalat pöydät ja istuintyynyt tai korkeammat pöydät ja tuolit, ja katoimme pöydät meille annetun mallin osoittamalla tavalla. Ensimmäiset kattaukset menivät pieleen, kun en ymmärtänyt, että pöydälle asetetun puisen alustan oksanreikien ja syiden tulisi osoittaa tiettyyn suuntaan ja että täysin valkoiselta näyttänyt lautasliina olikin toiselta puolelta hieman erilainen. Riisiäkin pääsin annostelemaan, mutta sain pian kuulla laittaneeni riisikupin liian täyteen.

työharjoittelu japanissa

Asiakkaiden poistuttua siivosimme juhlahuoneen ja lakaisimme tatamimaton erikoisin rituaalein. Kastoimme lautasliinan veteen ja revimme siitä pieniä palasia, jotka asetimme rinkiin keskelle huonetta. Tätä muotoa ja rituaalia kutsuttiin nimellä hana eli kukka. Lakaisemalla nämä kosteat lautasliinan palat huoneen ulkoreunalta kohti keskustaa tuli lakaistua koko tila. Pienet roskat tarttuivat kiinni lautasliinaan jättäen tatamimaton siistiksi seuraavia asiakkaita varten.

Lounastauko kesti puoli tuntia. Ajattelin käyväni läheisessä kioskissa ostamassa itselleni lounaan, mutta työkavereiden mielestä en ehtisi syödä enkä levätä, jos lähtisin siellä käymään. Niinpä he päättivät antaa omastaan. Sain eräältä vanhemmalta rouvalta hänen itse tekemänsä luumutäytteisen riisipallon ja nuoremmalta kaveriltani viinerin.

Heti ensimmäisenä päivänä opin hurjan paljon lisää Japanista ja japanin kielestä sekä japanilaisesta työkulttuurista. Erikoinen tapa oli toivottaa työkavereille huomenta vuorokaudenajasta riippumatta, mikäli tuona päivänä tavattiin ensimmäistä kertaa. Mikäli olimme jo aikaisemmin samana päivänä tavanneet, käytettiin otsukaresama-tervehdystä ilmaisemaan kiitosta rankasta työnteosta. Vaikka työvuoro kellon mukaan päättyikin, ei uusien työntekijöiden ollut kohteliasta poistua ennen kuin kokeneemmat työntekijät siihen kehottivat. Lähdön hetkellä kumarrettiin ja sanottiin “osakini shitsurei shimasu” osoittaen nöyryyttä ensimmäisenä poistumisesta.

työharjoittelu japanissa

Työmenestystä rukoilemassa

Vain muutamaa päivää myöhemmin meille uusille työntekijöille järjestettiin yhteishengenkohottamismatka Kioton korkeimmalle vuorelle Atagolle, jonka huipulla sijaitsevalla pyhäköllä meidän oli tarkoitus rukoilla menestystä uudelle uralle. Uusia työntekijöitä oli minun lisäkseni aloittanut 12. Heistä kymmenen oli juuri päättänyt lukion ja astunut työelämään, kun taas kaksi työntekijää oli yliopistosta valmistuneita.

Lähes kaikki uudet työntekijät olivat kotoisin muualta kuin Kiotosta. Jututin heitä ja kyselin, miksi he ovat suoraan lukiosta muuttaneet niin kauas kotoa. Monen vastaus oli, että nykyään Japanissa on niin hankalaa saada mieleistä työtä, että sitä täytyy etsiä kaukaakin. Osa taas halusi työkokemusta nimenomaan tältä alalta, ja koska kyseessä oli arvostettu ja tunnettu ryokan, he olivat halunneet töihin juurikin tänne. On kuitenkin hyvin tavallista, että tässä työssä ollaan vain vuosi tai pari, minkä jälkeen mennään naimisiin ja jäädään kotiäidiksi. Ryokanissa työskentely on monelle vain välietappi.

työharjoittelu japanissa

Kohti kimonodebyyttiä

Ensimmäisen kerran pääsin asiakkaiden eteen muutama viikko töiden alun jälkeen. Tuohon saakka olin nimittäin työskennellyt näkymättömissä. Ryokanissa oli hotellin ja juhlahuoneiden lisäksi ravintola, johon saattoi tulla syömään koska vain. Eräänä päivänä työskentelin ravintolan keittiössä. Esimieheni laittoivat minut vastaanottamaan juuri sisälle astuneet asiakkaat, joille vein oshiborit eli lämpimät käsipyyhkeet ja teetä. Kokeneemman työntekijän oli tarkoitus tulla vastaanottamaan heidän tilauksensa myöhemmin, mutta asiakkaat päättivätkin kertoa tilauksensa suoraan minulle. Tilanteesta hämmentyneenä unohdin kaikki minulle opetetut kohteliaisuudet ja huudahdin ainoastaan “hai“. Onneksi heidän tilaamansa annos oli tuttu, joten sain tilauksen toimitettua keittiöön ongelmitta.

Jonkin ajan kuluttua meille uusille työntekijöille pidettiin kimono-oppitunti. Tähän saakka olimme käyttäneet nopeasti päälle puettavaa työasua, mutta tulevaisuudessa meidän oli tarkoitus muiden tapaan työskennellä oikeissa kimonoissa. Oppitunnin jälkeen jokaiselle määrättiin kokeneemmista työntekijöistä oma tuutori ja työpari, jonka opissa seuraavat kuukaudet vietettäisiin. Pikkuhiljaa uudet työntekijät tekivät ensiesiintymisensä ja pääsivät kimono päällä asiakkaiden eteen. Aluksi töihin piti mennä jopa tuntia ennen työvuoron alkua, kun kimonoon pukeutuminen vei oman aikansa. Vähitellen kimonon pukemisesta tuli kuitenkin rutiini, ja sen sai lopulta puettua itsenäisesti päälle noin kahdessakymmenessä minuutissa.

Vihdoin minäkin tein kimonodebyyttini ja pääsin muiden joukossa vastaanottamaan asiakkaita ja tarjoilemaan tärkeillekin ryhmille juhlahuoneisiin. Aiheutin ulkomaalaisena hämmennystä ja ihastusta asiakkaiden joukossa. Opin joka päivä uutta tuutorini Yukari-sempain opastamana. Seurasi uskomattomia kokemuksia ja asiakaskohtaamisia perinteisessa ympäristössä japanilaisuuden ytimessä.

 

Olin työharjoittelussa Togetsutei-ryokanissa (perinteisessä hotellissa) Kiotossa vuonna 2010. Juttu on julkaistu JapanPop-lehden numerossa 01/2014. Tämä on ensimmäinen osa kaksiosaisesta kertomuksesta. Toisen osan löydät täältä.

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla tai Facebookissa.

18 Responses

  1. Siis tuo on varmasti ollut niin upea kokemus! Ja varmasti on vaatinut seka rohkeutta etta karsivallisyytta :D Ma en ole ollut edes reissussa pitkaan aikaan missaan noin erilaisessa, olisi varmaankin jo korkea aika suunnitella jotain!

    • Voi kyllä, rohkeutta ja kärsivällisyyttä vaadittiin! Oli niin erilainen ja jännittävä mutta todella opettavainen kokemus.

  2. Wow, kuulostaa tosi mielenkiintoiselta! Parjasitko toissa englannilla vai olitko opetellut japania jo ennen sinne menoa?

    • Olin opiskellut japania ennen tätä ja kommunikoin tuolla japaniksi. Työkavereista vain harva osasi edes auttavasti englantia.

  3. Wautsi! Onpa ollut varmasti ihan tosi mahtavaa! Tuli heti ikävä Japaniin. Harvoin haluan uudelleen samaan paikkaan, missä olen jo ollut, mutta Japanissa oli sitä jotain. Toki sieltä jäi vielä paljon näkemättä, mutta voisin mennä helposti uudelleen melkein joka paikkaan, missä jo kävinkin.

    • Japanista ei koskaan saa tarpeekseen! Olen pyörinyt siellä ihan älyttömästi ja taas parin viikon päästä mennään ja syksyllä jälleen uusiksi. Toisaalta nykyään monet reissut on työmatkoja, mutta sen lisäksikin haluaisin nähdä Japania yhä vain laajemmin. :-)

  4. Tätä oli mielenkiintoista lukea, jään odottelemaan uutta osaa. Ja huh, vaikea uskoa, että itse selviytyisin pukeutumaan kimonoon 20 minuutissa yksin!

  5. Japanissa asuneena on pakkoa sanoa, että vaikka toisinaan sinne palaaminen houkuttelisi (siis pidemmäksi aikaa) en usko, että musta olisi työskentelemään japanilaiseen firmaan.. Mulla ei vaan kestäisi pää sitä simputusta, mitä uudet ja nuoret työntekijät saa osakseen ja muutenkin yrityskulttuurin hierarkisuus ahdistaa. Kuulin uutisista tässä yksi päivä mm. japanilaisesta naisesta, jota oli pyydetty irtisanomaan itsensä 2 viikkoa sen jälkeen, kun hän oli ilmoittanut olevansa raskaana – koska se osoittaa epälojaaliutta työnantajaa kohtaan (siis raskaaksi tuleminen)! Okei, onneksi tilanne ei todellakaan ole aina tällainen, mutta olin jo ahdistunut myös siitä, kun yksi japanilainen kaveri valitteli sitä, kun hän tekee 16-tuntisia työpäiviä, koska pitää olla aina ekana ja vikana toimistolla, vapaapäiviä ei juuri ole ja aina pitää olla valmiina tekemään pomolle palveluksia. Jo siellä lukiossa minua ärsytti se, että senpait saivat sättiä nuorempiaan miten haluavat, koska olivat vanhempia. Voin kuvitella, mitä se sitten on työelämässä, koska siellähän sitä vasta vallasta humallutaan!

    • Jep, japanilainen työkulttuuri on hyvin erilaista. Kyllä mäkin mieluummin työskentelen suomalaiselle firmalle. Joskus haaveilin, että Japanissa olisi kiva asua (LOPPUELÄMÄ!), mutta ei se ole niin helppoa. Onneksi sitä työelämää pääsi työharjoittelun kautta kokeilemaan. Eniten tuossa toimistokulttuurissa ärsyttää se, että siellä töissä pitää olla, vaikka mitään ei tekisikään. Aivan turhaan. Työnteko on todella tehotonta. Monethan nykyään valitsevat osa-aikatyön sen vuoksi, että saavat palkan tunti tunnilta. Kokoaikaisen toimistotyöläisen tuntipalkka jää aika heikoksi, kun siitä toimistolla maleksimisesta ei kuitenkaan ylityökorvauksia saa. Toivottavasti tilanne tuollakin paranee, siitä näkyy kyllä jo merkkejä.

  6. On varmasti ollut tosi upea kokemus tuo. Itse lähdin aikoinaan samanmoiseen kolmen kuukauden harjoitteluun Yhdysvaltoihin ja sekin oli jo mielestäni aika iso juttu silloin, vaikka kulttuuri on niin paljon lähempänä meitä mitä japanilainen kulttuuri on. Rohkea olet! Mutta varmasti unohtumaton kokemus.

    • Työharjoittelu Yhdysvalloissa on varmasti myös ollut hieno ja erilainen kokemus. Ihan mahtavaa, että tallaisia mahdollisuuksia on. Jokaisen pitäisi lähteä! :-)

  7. Varmasti ikimuistoinen ja kasvattava ja opettavainenkin kokemus. Japanin kulttuuri on niin omalaatuinen ja erilainen. Oma veljeni on suuri Japani-fani ja paraikaa siellä töissä, ja kuuntelen mielenkiinnolla hänenkin kokemuksiaan. Sen myötä Japani on alkanut kiehtoa minuakin. Tarkoitus oli nyt käydä kesällä siellä morjestamassa veljeä, mutta toistaiseksi päädyttiin lykkäämään sitä reissua. Joka tapauksessa Japani on korkealla sankolistalla.

    • Kiva että teillä on tuttu siellä Japanissa, joka osaa sitten näyttää parhaimmat paikat. Toivottavasti pääsette sinnekin pian. :-)

  8. “kun en ymmärtänyt, että pöydälle asetetun puisen alustan oksanreikien ja syiden tulisi osoittaa tiettyyn suuntaan ja että täysin valkoiselta näyttänyt lautasliina olikin toiselta puolelta hieman erilainen”
    – Siis miten et nyt tuollaisia ymmärtänyt heti : D

    “Kastoimme lautasliinan veteen ja revimme siitä pieniä palasia, jotka asetimme rinkiin keskelle huonetta. Tätä muotoa ja rituaalia kutsuttiin nimellä hana eli kukka. Lakaisemalla nämä kosteat lautasliinan palat huoneen ulkoreunalta kohti keskustaa tuli lakaistua koko tila.”
    – Tätä kohtaa en ymmärrä? Siis ne palathan oli siinä huoneen keskellä ensin. Miten ne sinne ulkoreunalle päätyi. Tai miksi ne ensin laitettiin siihen keskelle, jos ne sitten kuljetettiin sinne seinän viereen??

    • Aivan, palat olivat enemmänkin ringissä huoneen ympärillä ja reunoista lakaistiin kohti keskusta. Vähän hassusti olen kirjoittanut. :-p

  9. Mä laitoin tän postauksen heti siskolle! Hän on Japanifanaatikko ollut pienestä asti ja hänen restonomiopinnot juuri käynnissä :) Tästä saa hän varmasti inspiraatiota työharjoitteluun! Koska ei sitä koskaan tiedä, jos ei uskalla lähteä. Mahtava postaus, vähän harmittaa että ei harjoittelua ulkomailla suorittanut. Onneksi sentään vaihto-opiskelun :)

    • Jes! Suosittelen kyllä työharjoittelua Japanissa, kun se on kerran mahdollista, varsinkin, jos maa kiinnostaa. Toki varmasti mikä tahansa muukin ulkomaankohde on hyvä valinta. :-)

Leave a Reply