Jazzin ja Mardi Gras -festivaalin kotikaupunki. New Orleans on hyvin erilainen kaupunki, kuin missä olimme siihen saakka vierailleet. Vietimme ensimmäistä kertaa yön hotellissa sitten Las Vegasin. Muistan nukkuneeni huonosti, sillä huoneessa oli liian hiljaista. Äkkiä sitä oli tottunut heinäsirkkojen ja kaskaiden siritykseen.
Hotellimme sijaitsi kävelymatkan päässä ranskalaisesta korttelista ja kuuluisasta Bourbon Streetistä. Paikallisoppaamme sanoi, että meidän ei pitäisi lähteä ranskalaisen korttelin ulkopuolelle, sillä se voi vitivalkoiselle turistille olla melko turvatonta. Ranskalainen kortteli on kuitenkin turistille turvallinen myös pimeällä.
Ranskalaisessa korttelissa ja Bourbon Streetillä soi jatkuvasti musiikki ja herkkuja on tarjolla yllin kyllin. Vaikka oli maanantai-iltapäivä, kaikui lukuisista baareista iloinen jazz- tai rock-musiikki.
Illallista nautimme paikallisessa Oceana-ravintolassa, joka tarjoili simppeliä sielunruokaa. Annokset näyttivät yksinkertaisilta, mutta olivat täynnä makua. Alkupalaksi tilasin mielenkiinnosta gumbo-muhennoksen, sillä tämä ruokalaji oli niin paljon kaikenlaisissa kokkiohjelmissa vilahtanut. Tilasin katkarapu-gumbon, sillä en syö/pidä lihasta. No, lihapatahan se silti oli. Siihen oli vain lisätty katkarapuja. Onneksi pöytäseurueelleni maistui, joten hukkaan ei kuitenkaan mennyt.
Pääruuaksi valitsin grillattua kissakalaa. Kuvassa näyttänee jokseenkin palaneelta, mutta se oli sisältä todella mehevä. Päältä todella mausteinen ja rapea. Lisukkeena jonkinlaista pinaattimuhennosta ja paikallinen katkarapupata, jonka nimeä en nyt millään saa päähäni. Ihan älyttömän hyvää. Kissakaloja elää runsaasti Louisianan monilla soilla, joten sitä näkee paljon paikallisten pöydissä.
New Orleansin jälkeen alkoi matka kohti pohjoista. Edessä oli vielä Memphis, Nashville, Smoky Mountains, Washington D.C. ja lopullinen määränpää New York. Vielä siis matskua tältäkin reissulta riittää!
2 Responses
Jenni / Globe Called Home
Olisko shrimp chowder tai bisque? Näyttää joka tapauksessa todella hyvältä.
Kun me käytiin Nolassa 3v sitten niin hotellin respan mies vaarallisista paikoista kysyttäessä sanoi “you won’t be going there”. Vähänpä mies arvasi, että lähdimme siitä suoraan etsimään jonkun noitatohtorin kauppaa, jonka piti sijaita “kävelymatkan” päässä keskustasta. Kauppaa ei löytynyt, koska kun tajusimme kävelevämme hyvin ränsistyneellä asuinalueella, jossa keskellä päivää mustat miehet hengailivat talojen terasseilla meitä tarkkaillen ja lyhtypylväissä luki THIS IS A DRUG FREE NEIGHBORHOOD, käännyimme aika nopeasti takaisin.
Lotta Watia | Unagidon
Ei ollut kumpikaan noista. Joku ranskankielinen nimi se oli, jota vielä pariin kertaan kysyin, mutta unohdin sitten kuitenkin. :-p Herkullista joka tapauksessa!
Kun tulee Suomen lintukodosta, niin on joskus vaikea ymmärtää, että ne vaaralliset alueet on tosiaan vaarallisia. Tällä samaisella matkalla NYPD pysäytti minut ja ohjaajakollegani Queensissa, kun olimme ilmeisesti vähän väärällä alueella, ja kehotti menemään suorinta tietä hotellille.