Ensimmäinen ajopäivä. Kolmen viikon aikana pikkubussi pysyi samana, mutta maisemat vaihtuivat hurjasti. Vaihtuivat ne jo ensimmäiselläkin pätkällä vuoristosta tasaiseen aavikkoon. Vuoret ylitettyämme lämpötila nousi nopeasti yli neljäänkymppiin. Jaksoin ihmetellä, miten intiaanit ovat voineet tässä kuumuudessa elää. Tai miten ylipäänsä tänäkään päivänä joku viitsii tönön autiomaahan pystyttää. Toisaalta samaa varmasti ihmetellään Suomen kylmyydestä ja lähes asuttamattomasta erämaasta. Onneksi meillä moderneilla seikkailijoilla oli autossa ilmastointilaite.

Kun saavuimme päivän päämääräämme Las Vegasiin, näytti auton lämpömittari +53 Celsius-astetta (ystävällinen paikallisoppaamme vaihtoi digitaalimittarin asetuksista Fahrenheitit Celsiuksiksi). Tumma parkkipaikan asfaltti oikein hohkasi lämpöä. Ihan yhtä kuuma, kuin muistinkin. Vegasin kuumuus vie energiat totaalisesti, eikä sitä oikein mitään muuta päiväsaikaan jaksa tehdä, kuin oleilla viileällä uima-altaalla tai maata ilmastointilaitteen alla. Molempia aktiviteetteja tarjosi Stripiltä korttelin päässä sijaitseva hotellimme. Ei oltu huoneen koossakaan pihistelty.

Kun ilta alkoi laskeutua, suuntasimme Stripille ihmettelemään neonvalojen syttymistä ja ihmisvilinää. Pimeän tullen hyppäsimme Vegasin tyyliin limusiinin kyytiin. Meidän limusiinimme vain olikin reilun parinkymmenen hengen jengillemme sopiva Party Bus!

Bussi vei meidät ympäri Vegasia aina klassisen kuuluisalle Welcome to Fabulous Las Vegas -kyltille saakka. Tanssijalka vipatti ja meininki oli paikoitellen hikistä. Bussissa oli huippuhyvä äänijärjestelmä, takaosassa suuri näyttö ja useita pienempiä näyttöjä, joista pystyimme katsomaan musiikkivideoita.

Ei hullumpi tapa nähdä Vegasia.

Matkan päätteeksi monelle oli jäänyt mieleen juurikin Vegas kaikessa överiydessään. Sitä se todellakin on. Överi.