Uusi-Seelanti: lammas, majakka ja pingviini

Uudessa-Seelannissa asuu neljäkymmentä miljoonaa lammasta – lähes kymmenen kertaa enemmän kuin ihmisiä. Maata kiertäessä näkee aivan varmasti lampaita, autolla liikkuessa päivittäin. Toisin kuin Islannissa, Uudessa-Seelannissa lampaat tulevat kuitenkaan harvoin tielle. Mutta kun tulevat, ei sille letkalle loppua näy.

Matkalla Curio Baysta Nugget Pointille eteemme osui valtava letka lampaita. Lampaita oli varmasti tuhansia ja letka viivästytti matkaamme puolisen tuntia. Paikalliset näyttivät tottuneesti puikkelehtivan lampaiden seassa, mutta me köröttelimme hiljalleen ja aluksi pysähdyimmekin pitkäksi aikaa. Meillä ei onneksi kiire minnekään ollut. Minne lie olivat lampaat matkalla. Ehkä uusille laidunalueille.

Päivän eläinbongaukset eivät kuitenkaan suinkaan päättyneet siihen. Aikaisemmin Curio Bayssa olisi ollut mahdollista bongata pingviinejä, mutta me emme niitä onnistuneet bongaamaan. Nugget Pointissa olisi seuraava mahdollisuus. Uusi-Seelanti on todellakin monipuolinen maa, kun saman päivän aikana bongasimme lopulta delfiinejä, lampaita, hylkeitä ja pingviinejä.

Uuden-Seelannin viiden dollarin setelissäkin esiintyvä keltasilmäpingviini (Hoiho) on maailman harvinaisin pingviinilaji, joka elää ainoastaan Uuden-Seelannin kaakkoisrannikolla. Muun muassa Nugget Pointin läheisyydessä sijaitseva Roaring Bay on hyvä ja turvallinen paikka käydä bongaamassa tätä pingviiniä, sillä sinne on rakennettu erityinen maastoutettu piilo, josta voi sopivan välimatkan päästä ja pingviinejä häiritsemättä ihailla niiden menoa. Paras aika bongata näitä upeita eläimiä on alkuillasta, kun ne palaavat mereltä takaisin pesiinsä. Saavuimme piilopaikkaan viiden aikaan illalla ja noin viidentoista minuutin odottelun jälkeen ensimmäinen pingviini vaappui merestä takaisin kotiin.

Voi kuinka suloinen se olikaan! Kiikareilla oli käyttöä, sillä piilopaikka on sen verran kaukana rannasta. Pian rannalle vaappui toinen ja kolmaskin pikkuruinen keltasilmäpingviini. Pingviinit olivat kovin hassun näköisiä uidessaan kohti rantaa. Ne näyttivät uintitapansa vuoksi kaukaa katsottuna hanhilta tai joutsenilta, kunnes ne yhtäkkiä olivatkin räpylöillään rannalla.

Täällä samaisessa lahdessa köllötteli myös useita hylkeitä. Ne olivat sen verran kaukana ja hyvin maastoutuneita, että perus kameravermeillä niitä oli vaikea kuvata. Kiikareilla sai toki niitäkin ihmetellä.

Vaan upeaa on Nugget Pointin rannikko, vaikka sen asukkeja ei onnistuisikaan bongaamaan. Tie sinne ei ole mitenkään parhaassa mahdollisessa kunnossa ja se on melkoisen kapea, mutta niin vaan pääsimme sinne campervanillamme ajelemaan. Suuremmilla asuntoautoilla näytti olevan melko paljon vaikeuksia.

Nugget Pointin majakka on todella suloinen, kuin suoraan satukirjasta. Turkoosi meri sen ympärillä on kaunista ja jyrkänteet jylhiä. Olimme ensin suunnitelleet, että jäisimme tänne yöksi, mutta leirintä oli valitettavasti kielletty. Tosi tuulistakin täällä lopulta oli. Lähdimme vielä iltaa kohti etsimään siis toista majoitusta ja sellainen sitten pienen ajomatkan päätteeksi löytyikin.