Vaihdossa Fukuokassa – Seinan Gakuin Daigaku

Vaihdossa Fukuokassa – Seinan Gakuin Daigaku

Olin opiskelijavaihdossa Japanin Fukuokassa Seinan Gakuin -yliopistossa kevätlukukauden 2012 Jyväskylän ammattikorkeakoulun kautta. Kirjoitin tuolloin blogia, johon julkaisin päiväkirjamerkintöjä opiskelijaelämästä Fukuokassa. Jutut eivät ole olleet enää vuosiin saatavilla, mutta nyt julkaisen ne uudelleen kronologisessa järjestyksessä syksyn 2020 aikana. Tervetuloa mukaan virtuaalimatkalle kurkkimaan, miltä yliopistovaihtarin elämä Japanissa näyttää. Juttu on alunperin julkaistu tammikuussa 2012. Jutut julkaistaan sellaisenaan, kuten ne on alunperinkin kirjoitettu.

Vihdoin ja viimein sain inttervepin huoneeseeni! Wohoo! Kyllä sitä odoteltiinkin. Nyt on rästissä niin paljon kerrottavaa, että ei muuta kuin kuulumisten pariin.

Viime keskiviikkona 5.1. saavuimme Lauran kanssa suoralla lennolla Helsingistä Osakaan. Lento meni hyvin, mutta unta en saanut jostain syystä silmällistäkään. Se ei menoa haitannut, ja suuntasimmekin ensimmäisenä matkalaukkuinemme kohti Osakan Nambaa, jossa meidän tulisi vaihtaa junasta metroon. Päätettiin tehdä pysähdys Namban kiireisille kaduille ja päätettiin syödä ensimmäinen lounaamme pikaruokaravintola Matsuyassa.

Masut täynnä herkullista bibindonia nappasimme metron kohti satamaa, jossa odottaisi lauttamme kohti etelää. Jouduimme venailemaan noin tunnin verran satamassa ennen laivaan pääsyä, mutta eipä tuo haitannut limu- ja hemuautomaatteja pursuavassa odotushuoneessa hengaillessa.

Ylläoleva laiva ei ole täsmälleen se millä me menimme, vaan otin tuon kuvan oman laivamme kannelta. Melkolailla samanlainen oli kuitenkin myös meidän laivamme. Laivaan ei mennyt mitään hissejä tai muita mekaanisia välineitä, vaan jouduimme raahaamaan matkalaukut ylös noita sinisiä portaita pitkin. Melkoinen homma oli se! Laivassa huomasimme, että vähemmän kuin puolet sen paikoista oli myyty täyteen, joten siellä oli mukavan rauhallista ja tilavaa. Meidän kahdeksan hengen hyttiimme tuli lisäksemme vain kaksi japanilaista naista, jotka olivat melonnan (kayak) ammattilaisurheilijoita. Laivan lähtiessä liikkeelle pulahdimme Lauran kanssa onseniin peseytymään ja samalla katselemaan ohi lipuvaa merimaisemaa, onsenista kun aukesi suuri ikkuna suoraan merelle. Parhautta!

Onsenin jälkeen Laura sammahti heti petiinsä, mutta minä jäin hetkeksi juttelemaan hyttikavereidemme kanssa. Hyttikavereilta sain tuoreita mandariinejä, ja minä annoin heille Jyväskylä-aiheiset postikortit. He olivat iloisia, että ulkomaalaiset uskaltavat tulla Japaniin viime keväisen onnettomuuden jälkeenkin.

Seuraavana aamuna laivamme saapui Shin-Mojikoon klo 5:30. Olimme väsyneinä menneet jo aikaisin illalla nukkumaan, joten herätys ei ollut paha vaikka aikainen aamu olikin. Klo 5:35 satamasta lähti bussi kohti Kokuran asemaa, jonne saavuimme kuuden jälkeen. Nappasimme Kokurasta Shinkansen-luotijunan vain 19 minuutin matkan päähän Hakatan päärautatieasemalle Fukuokaan. Asemalla meitä oli vastassa kaksi Seinan Gakuinin opiskelijaa, jotka johdattivat meidät uuteen kotiimme, Seinan Gakuinin kampusalueen vieressä sijaitsevaan International Houseen.

International Houseen majoittauduttuamme lähdimme metsästämään aamiaista näiden japanilaisten tyttöjen kanssa. Aah miten hyvältä natto-riisi-misokeittoaamiainen maistuikaan pitkästä aikaa!

Aamiaisen jälkeen shoppailimme perustarvikkeita sekä ダイソー:sta (sadan jenin kauppa) että ドン・キホーテ:sta (muuten vaan halpiskauppa). Parhautta, että kävelymatkan päässä on kaksi Japanin halvinta krääsä-elintarvikekauppaa. Tällä alueella on muutenkin ihan jees kauppoja ja ostoskeskuksia, ja jos ne ei riitä, voi napata metron parin pysäkin päähän Tenjiniin, jossa niitä ainakin riittää.

Shoppailujen ja matkatavaroiden purkamisen jälkeen oli taas aika syödä, joten suunnattiin raamenille läheiseen pieneen ravintolaan. Fukuoka on tunnettu raamenistaan, ja täällä noita ihania herkkupuljuja näkyy jokapuolella. Valita täytyi tietysti paikallinen Hakata raamen hintaan 290 jeniä (2,90€).

Ensimmäinen Fukuokan päivä meni juurikin asioiden hoitamisessa, shoppailussa ja huoneen järjestämisessä. Nukkumaankin päädyin jo hirvittävän aikaisin ja seuraavana aamuna heräsinkin sitten orientaatiopäivää varten klo 4 aamulla, vaikka alakerrassa piti olla vasta 8:30.

Perjantaina meillä oli siis orientaatio koululla. Meitä uusia vaihtareita aloitti tänä keväänä vain 11, ja yhteensä meitä ulkkareita on täällä 48. Suurin osa jatkoi siis syyslukukaudelta kevääseen saakka. Orientaatio oli melkoisen tylsä ja byrokratiapitoinen, mutta sisälsi se myös uusiin mahtaviin tyyppeihin tutustumista. Orientaation yhteydessä järjestettiin myös japanin kielen koe, joka määräisi sen, mille kielikurssille kukakin sijoitettaisiin. Koe kesti kolme tuntia kuunteluineen, kielioppeineen, kanjeineen ja esseineen, ja oli se kyllä vaan puuduttava. Tänään tuli tulokset ja… Mut laitettiin sitten ylimmälle advanced-tasolle. Voi jumpe, mitenhän tuun pärjäämään siellä kanjimestarikiinalaisten kera. ^^; Kaikki muut uudet opiskelijat sijoitettiin beginner– tai pre-intermediate-tasolle, joten lienen meistä uusista japaninkielentaitoisin. Saan kuulla siitä koko ajan, ja sekä opiskelijat että opettajat laittaa mut joka tilanteessa tulkiksi. Stressaavaa! :-D

Orientaatiopäivän ja kielikokeiden päätteeksi lähdettiin Lauran kanssa vähän kiertelemään lähialueita kävellen. Aivan tässä kävelymatkan päässä on meren ranta ihanine hiekkarantoineen ja myöskin Fukuoka Tower, joka näkyy meidän kämpille saakka. Tää alue ja koko kaupunki on aivan mahtava!

Käppäilyjen jälkeen lähdettiin vielä pienellä uusista opiskelijoista koostuvalla porukalla käymään izakayassa, eli paikallisessa ravintelissa. Kyllä maistui!

Lauantaiksikin meille oli kehitetty ohjelmaa, ja vuorossa olisi mochitsuki taikai eli riisikakkujentekofestivaali. Kokoonnuimme koulun juhlasaliin puoliltapäivin ja jakaannuimme siellä ryhmiin. Jokaiselle ryhmälle annettiin 1 000 jeniä (10€) rahaa, joka ryhmän tulisi käyttää mausteisiin, joilla näiden tulisi omat riisikakkunsa tuunata. Parhaan tuunauksen tehnyt ryhmä olisi sitten voittaja.

Riisikakkuja tehtiin ihan alusta saakka siten, että suureen kivikulhoon pistettiin iso kasa kuumaa ja pehmeäksi keitettyä riisiä. Riisiä sitten taottiin suurella puisella lekalla niin pitkään, kunnes siitä tuli yhtenäistä tahmeaa massaa. Massasta tehtiin sitten pieniä riisikakkusia, joita jokainen sai makunsa mukaan koristella ja maustaa.

Meidän ryhmä voitti, totta kai, sushiaiheisilla riisikakuilla. Riisikakun päälle sivelimme wasabin tapaan korealaista gochujang-chilitahnaa ja siihen päälle sitten riisikeksi sekä ympärille merilevää. Erikoista ja aivan mainiota!

Festivaaleilla kävi myös kuvailemassa ja tekemässä juttua Nishi Nippon Shimbun (Länsi-Japanin sanomat), joka kävi myös minua haastattelemassa. Artikkelin viimeisessä kappaleessa on lyhyt haastattelun pätkä, jossa kerron pitäneeni riisikakkujen tekemisestä ja että leka oli painava mutta hauskaa oli!

Riisikakkufestivaalin jälkeen olikin jo miltei aika valmistautua epävirallisempaan tervetuliaisjuhlaan, joka järjestettiin jälleen kerran izakayassa. Tässä kampusalueen lähettyvillä sijaitsevassa ravintelissa sai 1050 jenin (10,50€) hintaan 90 minuutin nomihôdain eli juo-niin-paljon-kuin-jaksat-setin. Maksamalla 500 jeniä lisää sai iltaa pidentää vielä tunnilla. Ei yhtään hassumpi diili!

Ilta oli ihan mahtava, ja samassa ravintolassa kanssamme juhli myös paikallisia julkkiksia, fukuokalaisista koomikoista koostuva ryhmä. Meininki oli ihan uskomaton, kun pääsimme mm. kokemaan japanilaista huumoria oikein olan takaa. Ei mitään rajaa mikä meininki täällä on. Ravintolasta jatkoimme vielä pienellä porukalla jatkoille kaverin kaverin hotellille Hiltoniin.

Hotelli Hiltonista oli ihan uskomattoman kauniit näköalat yli Fukuokan. Mahtoi olla melkoisen kallis huone!

Seuraavaksi päiväksi oltiin sovittu tapaaminen suomalaisen, Oitassa vaihdossa olevan Markuksen, kanssa. Suuntasimme puolilta päivin Lauran kanssa kohti Canal City -ostoskeskusta, jossa sijaitsevan Muumikahvilan eteen olimme tapaamisen sopineet. Mikäs sen parempi paikka olisi Suomikolmikon tapaamiselle!

Muumikahvila oli hurjan söpö mutta myös melkoisen kallis. Päädyimme ottamaan kolmeen pekkaan jäittipaahtoleivän päällä lymyilevän hattivattipehmiksen hintaan 1 200 jeniä (12€). Kahvilassa soi suomalainen musiikki (tosin siellä soi ehkä kaksi biisiä vuoron perään) ja suomen kieltä näkyi kaikkialla. Yritimme sanoa myyjälle lähtiessämme “kiitos”, mutta ei tuo tainnut yhtään ymmärtää. Olisi kai pitänyt sanoa “kiitosu” niin olisi mennyt paremmin perille. ;-)

Muumikahvila sijaitsee siis Canal City -ostoskeskuksessa, joka on ihan jättimäinen. Nimensä mukaisesti se on kanaalin mallinen, ja rakennusten välissä kiemurtelee kaunis joki. Ihan mahtava shoppailumesta!

Canal Cityn jälkeen lähdimme kävellen kohti Tenjinin ostosaluetta ja näimme matkalla muun muassa kivoja raamenkojuja sekä kivannäköisen kampaamon, jossa Laura päätti käydä leikkauttamassa hiuksensa. Ei ollut mikään turha paikka se kampaamo, ja minustakin pidettiin siellä huolta, vaikka en hiuksiani leikkauttanutkaan. Kun istuin odottelemassa Lauraa, eteeni tuotiin ylläoleva tarjotin, jossa oli yuzu-teetä sekä namuja ja pieni ruusu. Tämän lisäksi viereeni tuotiin lämmitin sekä jaloilleni aseteltiin torkkupeitto. Lukemistakin tuli pöytään. Näin Japanissa!

Eilen maanantaina sitten oli meidän viimeinen inttervepitön päivä, ja päätimme käyttää sen vierailemalla Ôhori-puistossa ja Fukuokan linnan raunioilla. Ôhori puisto on hirvittävän iso ja sen keskellä on suuren suuri lampi. Puiston sisällä on myös pienempi, japanilaistyylinen puisto, ja sen vieressä on myös juurikin ne linnan rauniot. Todella mukava paikka, ja tännekin päästiin kävellen!

Fukuokan linnan raunioilta on ihan mahtava näkymä yli kaupungin. Linnasta ei ole jäljellä paljoakaan muuta kuin kivijalat, mutta yllättävän korkealle nekin kivijalat ulottuu.

Eilen oli myös tarkoituksena käydä onsenissa, mutta karttaan merkitty onsen oli laittanut pillit pussiin jo viime vuoden puolella. Höh. Ei auta kuin yrittää ensi kerralla toista onsenia!

Noniin, siinäpä vielä loppuun Mister Donut -kuva, ja eiköhän ne viikon kuulumiset alkais sitten pikkuhiljaa oleen kasassa. Arvostus niille, ketkä tän oikeesti jaksoivat loppuun saakka lukea. :-D

Huomenna meillä alkaakin sitten koulu, mutta itselläni se alkaa japanin tuntien merkeissä vasta iltapäivällä, joten aamulla saapi nukkua pitkään. Jos mulla on aamupäivällä aikaa, niin laitan huomenissa vähän kuvaa ja videota tästä mun ihanasta huoneestani jossa asustelen! Ensi kertaan siis!

 

Seuraa myös YouTubessa, Instagramissa ja TikTokissa

16 Responses

  1. Taas kerran hienoa tekstiä Lotta! Oleskelusi (ties kuinka mones) Japanissa ja tällä kertaa Fukuokassa tulee varmasti olemaan mahtavaa! Pidä hauskaa ja muista siinä ohessa vielä opiskellakin! Täällä seuraillaan blogia ja kommentoidaan aina kun muistetaan! :D

    • Kiitos Tommi! ^^ Hauskaa on pidetty jo ihan olan takaa, ja pidetään varmasti jatkossakin – sekä myös opiskellaan! ;-)

  2. Kiva postaus! Fukuoka (Hakata) tunnetaan myös Japanin kulinaristisena keskuksena, joten mielenkiinnolla odotan myös kaikkia ruokapostauksia! Hakata raamen on sekin niin hyvää… :)

    • Hyvää ruokaa täällä todellakin näyttää olevan saatavilla! Pistetään ruokaraportteja ehdottomasti tulemaan! :-)

  3. Ihana lukea ensimmäisen viikon kuulumisia! Vaikuttaa aivan mahtavalta paikalta! Ja todellakin jaksoi lukea loppuun saakka, vielä pidempikin teksti-/kuva-“oksennus” olisi uponnut! En malta odottaa tulevia postauksia ja innolla odotan huoneesi näkemistä! Pidä hauskaa ja nauti joka hetkestä!

  4. Ihana lukea näitä vaihtofiiliksiä! Itsellänikin tulee tässä viikko täyteen vaihtarina oloa, ja hauskaahan tämä on ollut :)

  5. Muumit on vieneet kaikki tuolit.

    Mikäs on japanimestarin kanjienmuistamistekniikka?

    • Voi kun niihin kanjeihin oliskin oikotie! ^^; Vielä en oo sitä keksinyt. Kanjit on just se mun kompastuskivi, ja mua vähän jänskättää toi advanced Japanese -kurssi, kun aika pitkälti se on varmasti lukemista ja kirjoittamista. Kirjeenvaihtoa (käsin ja sähköisesti) oon harrastanut japanilaisten kavereideni kanssa jonkin verran, niin mun mielestä se on aika hyvä tapa pitää yllä kanjitaitoja – ne kanjit kun tuppaa niin helposti aina unohtumaan!

  6. Ei mä en kestä, niin hirvee kaipuu Japaniin iskee ku kattoo näitä sun kuvia ja lukee mitä kaikkea ootte tehny. Muistahan postailla usein, et saan taas kiduttaa itteäni lukemalla niitä. X’D En tiennykään et muumikahviloita on muuallakin ku Tokiossa! O.O Toi näyttää kaikenlisäks paljon hienommalta ku se Tokion kahvila. <3 Pidä hauskaa ja nauti reissusta! ^w^)/

    • Joo, munkin mielestä toi Fukuokan kahvila oli jotenkin söpömpi mitä se Tokion kahvila. :-) Tää Fukuoka on kyllä yllättävän iso kaupunki noin muutenkin, ja täältä tuntuu löytyvän samat kaupat mitä Tokiostakin. Ruuhkaakin täällä riittää ihan tarpeeksi. ^^;

      Kiitos! Pyritään päivittelemään mahdollisimman usein. ^^

  7. Wau! Fukuoka näyttää tosi mahtavalta paikalta! Taidankin suunnistaa sinne päin kun joskus menen Japaniin (tällä hetkellä haen töitä sieltä). Ja toi sun huone oli tosi siisti! Kauheen modernia. :D Puhutaanko Fukuokassa muuten erilaista japania kuin esim. Osakassa tai Tokiossa? Minulla nämä murteet ovat menneet vähän ohi, että mikä on kansai-ben yms… Niin ja puhutaanko pohjoisessa (esim. Akitassa) kovinkin erilaista murretta? Mutta tosi hienolta paikalta näyttää! Voi että kun pääsisi tuonne, Fukuoka alkoi houkuttelemaan enemmän kuin Chiban prefektuuri, mihin olin ensin ajatellut mennä… :)

    • Tää vaikuttaa kyllä oikein mukavalta kaupungilta elää. :-) Tarpeeksi suuri mutta ei kuitenkaan liian suuri. Lyhyt matka vierailla Koreassa ja Kiinassakin. (-:

      Fukuokassa on vähän erilainen murre kuin se mihin oon aikaisemmin Kiotossa tottunut. Tokiossa puhuttava japani on melko standardia, mutta täällä muualla puhutaan jonkinlaista murretta, mut ei täällä ainakaan ole ollut vaikeuksia ymmärtää. :-)

      Haetko työharjoitteluun vai ihan pidempäänkin työhön Japaniin?

  8. Kiva kuulla, että sitä on helppo ymmärtää. Suomessa kun on aika isot murre-erot niin pelkään aina kun menen ulkomaille, että en ymmärrä mitään murteen takia. :D Mutta onneksi näin ei ole joka paikassa!
    Ihan “pitkäaikaista” työtä hakisin, mutta kyllä se työharjoittelukin menisi. Tahtoo tämä matkakuume olla jo sen verran kova. Etsin myös töitä Etelä-Koreasta ja huomasin, että sinne olisi vähän helpompi päästä, enemmän kysyntää (tarhaan siis englannin kielen opettajaksi tai jonkinlaiseksi enkku-kerhon vetäjäksi haen), sama myös Kiinassa. Itse asiassa Kiinaan pääsisin kaikista “helpoiten”, mutta se tuntuu jo vähän liian erilaiselta maalta minulle, ja kieltä en osaa pätkääkään. Tiedän, että nykyajan Kiinassa ei pitäisi olla enään niin “vaarallista” kuin ennen (joku outo stereotypia jäänyt painamaan mieltä), mutta eniten haluaisin Japaniin. Etelä-Koreasta olen valitettavasti kuullut huonoja työkokemuksia, mutta niistä suurin osa on kyllä koskenut tätä Hagwon koulujärjestelmää, ei siis tarhoja. No, tulevaisuus näyttää mihin menen. :)

    • Etelä-Koreasta lienee helpompi saada enkunopettajan töitä, koska täällä Japanissa suurin osa paikoista vaatii, että olet natiivi enkunpuhuja, kun taas Koreassa kaikki länkkärit kelpaavat lähes poikkeuksetta. :-)

Leave a Reply